Tätä pohti 70 vuotta sitten fyysikko Enrico Fermi. Kysymyksestä muodostui klassikko ”Fermin paradoksi”. Miksi emme kuulleet viestin viestiä aurinkokuntamme ulkopuolelta, vaikka yksin Linnunradassa on satoja miljardeja tähtiä ja ikää noin kymmenen miljardia vuotta!


Kun Maassa on älyllistä elämää, täytyyhän sitä olla muuallakin! Uusimman ehdotuksen vastaukseksi tarjoaa teoreettinen fyysikko Aleksander Berezin Moskovan MIET-yliopistosta. Hänen mukaansa emme tunnista ulkopuolista elämää, koska se on aivan muuta kuin oletamme. Käsitys vieraasta älystä on liian rajattua. Mielenkiintoista on Berezin ajatus tekoälystä, jonka valta on rajoittamatonta. Hän toivoo olevansa väärässä.


Mutta mitä sanoo äsken kuollut fyysikko Stephen Hawking ”tekoälystä voi tulla ihmiskunnan pahin tapahtuma”. Tänään jo voidaan pitää teoreettisesti kokouksia, joihin osallistuu satatuhatta, miljoona jopa miljardi ihmistä eri puolilla maailmaa, näin sanoo professori Timo Honkela.


Transistorit ovat niin pieniä, että peukalon kynnen kokoiselle alustalle niitä sopii lähes kymmenen miljardia! Tämän kertoo Tuomo Suntola, Millenium-teknologia palkinnon saaja. Robotteja voidaan ohjata vaikka toiselta puolen maailmaa (remote intelligense).


Supertekoälyn lasketaan olevan totta vuoden 2060 aikoihin. Silloin sillä on tietoisuus ja se kykenee luomaan jatkuvasti kehittyneempiä versioita (singulariteetti) ! Ihmistä ei tarvita...

 

Alpo Somero

------------------------------------------------------------------------------------ 

Mitä Suomessa tapahtuu?

Insinööri pääministerin oivalluksia hyväveli miljonäärikerhossa saunailloissa päätettyä. Kun asioita käsitellään hallituksessa ja työryhmissä otetaan mukaan lobbareita, jotka määrittelevät omien etujensa mukaisen käsittelyn.


Vierailurekisteri ”lobbarirekisteri” määrättiin julkiseksi oikeuden päätöksellä, mutta nyt se kuitenkin tuhotaan päivittäin. Eduskunta toimii kuin jokin salaseura salaten kansalta tekemisensä, vaikka pitäisi olla kansaa edustamassa.


On hallituksessa myös päätetty, että yksityistetään ja yhtiöitetään osa valtion omistamaa Suomen teollisuutta sekä yhtiöitettyä kansallisomaisuutta ja myydään se omien palkkioiden, palkkojen ja osinkojen kasvattamiseksi. Samalla saadaan yhtiöiden johtajien palkoille runsaat korotukset kyykyttämällä vähävaraista kansanosaa.


Kun yhtiöt myydään osin ulkomaisille sijoittajille, yhtiöiden tulee tuottaa omistajilleen voittona osinkoja. Tuotot ohjataan hallintarekistereihin, veroparatiiseihin ja ulkomaisille sijoittajille. Suomen verotulot jäävät siltä osin saamatta. Näiden tuotto-odotusten takia kaikki niihin liittyvät kustannukset nousevat ja vähävarainen kansanosa joutuu entistä tiukempaan talouskurimukseen.


Nyt tuli vielä edellisten lisäksi pääministerin käsittämätön huippuoivallus kaikkien kansalaisista kerättyjen erilaisten rekisteritietojen keruusta perustetun yhtiön toimesta keskitetysti. Kun tämä on saatu tehtyä, voidaan hänen mukaansa kansakin tietoineen myydä sijoittajille.


Kansan tietopankin myyminen on petos kansaa kohtaan. Kansalaisella pitää olla oikeus omistaa itseä koskevat tiedot ja päättää omien tietojensa käsittelystä ja määrätä mihin niitä saa käyttää. Pitää muistaa, kun menee äänestämään.

 

Timo Törmikoski
Vihanti/ Raahe

------------------------------------------------------------------------------------ 

Oulaskankaan synnytyksistä

 

Aluksi ministeri Mattilasta. Hän lohdutti, “ettei Oulaskangasta olla lopettamassa”. Uskokoon ken tahtoo! Toisekseen Valvira, se kasvoton sanelija, kuin nimimerkillä kirjoittaja, ampuu nurkan takaa salaa. Sanelee mutta ei kukaan kasvoillaan, koska sieltä on hyvä sanella mitä vaan joutumatta sanoistaan vastuuseen.


Synnytykset lopetetaan lukemani mukaan säästösyistä. Uskokoon taas ken tahtoo. Kustannuksethan siirretään synnyttäjille. Takaako Valvira, ettei matkasynnytykset vaaranna synnyttäjiä tai lapsia? Ei taatusti, koska Valviran takaa ei löydy sitä takaajaa kasvoineen.


Yksityistäminen menee niin pitkälle, että Oulaskankaalta viedään kaikki sillä tavoin, ettei enää ole kannattavaa säilyttää Oulaskankaan palveluja. Käy kuin muillekin sairaaloille ja parantoloille.
On tie, josta olen aiemmissa jutuissani ehdottanut. Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Naivistit uskovat edelleen, ettei Oulaskankaalta mene kaikki muutkin. Mutta niin vain käy, kun Oulussa on jo kaikille osille yksityiset toimijat. Tosin valtaosaltaan ulkomaisin omistuksin. Onko päättäjissä vielä sellaisia uskovia, että ulkomaiset omistajat tekevät halvemmalla ja voitottomasti jotain?


Onhan jo niin nähty ja koettu, että Oulu sanelee, kuka voi leikata ja mitä, siitähän on jo kokemusta Raahen ja Oulaskankaan välillä. Luut Oulaskankaalla ja pehmytkudokset Raahessa.
Silloin kun valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi pitänyt valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. On mielenkiintoista kuulla minne vuoden alusta synnyttäjät Oulussa mahtuvat, kun lasten ja naistensairaala ei ole vielä valmis? Oukan mukaan ei parin vuoden takaisen tiedon mukaan mahtunut kuin noin sata lisäsynnyttäjää.


On mielenkiintoista tietää jopa kansalaisten, mihin synnytysosaston henkilökunta menee? Oukan mukaan Oulaskankaan kätilöitä ei tarvita heillä? “Vaan jopa syntyykin säästöä kun pärjäävät entisellä henkilökunnalla.” Mutta kyllä työttömäksi jäävällä henkilökunnallakin riittää päänvaivaa, kuinka ja millä paikkakunnalla olisi seuraava asuinpaikka missä työllistyä? Missä asua?

Reijo Huhtala
Oulainen

------------------------------------------------------------------------------------ 

Varokaa, pöhköt!

 

Näkökulmani liikenteeseen on kävelevän ja pyöräilevän ihmisen. Tästä johtuen on vaarana, että näkökulmani on auton alle liiskaantunut. Tuntuu nimittäin välillä, että kaikki myötätunto kanssakulkijoita kohtaan unohtuu, kun ihminen istuu auton rattiin.

 

Pääsääntöisesti liikenteeseen lähdetään hyvillä mielin, mutta sitten voi tapahtua jotakin verenpainetta nostattavaa, selviää Liikenneturvan liikennekiukkua koskevasta tiedotteesta (Liikenneturva.fi 17.4.2018). ”Liikenteeseen mahtuu monenlaista kulkijaa; meitä on eritasoisia ja -ikäisiä, ja liikumme eri tavoin. Teemme toisistamme jatkuvasti myös tulkintoja kulkuvälineeseen, sukupuoleen tai vaikkapa auton merkkiin perustuen. Ennakko-oletukset ja stereotypiat korostuvat silloin, jos sattuu virhe. Oma töpeksintä nähdään vahinkona, mutta toinen kuljettaja on piittaamaton pölvästi”, tiedotteessa sanotaan.


Liikenneturvan kyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä autoilijasta kertoo hidastavansa aina tai hyvissä ajoin ja antavansa tilaa kävelijälle, joka on aikeissa ylittää suojatien. Tämä ei omien kokemusteni perusteella vastaa todellisuutta. Jalkaudun (lähes aina) pyörän päältä ylittämään jalan suojatien, mutta aikaa kovaa vauhtia autot usein kaahaavat, eikä minulle siksi tule varmuutta turvallisesta tien ylittämisestä.


Vastikään olin jo suojatiellä, kun vasemmalta tuli auto ja pysähtyi puoliksi suojatien päälle. Koukkaamalla ehdin alta pois. En muista auton merkkiä, väriä tai kuljettajan sukupuolta, joten en voi siitä enää tässä tuohtua. Parhaiten tietä antavat ja ajoissa pysähtyvät suuret kulkuneuvot: linja-autot, kuorma- ja rekka-autot. Siis ammattiautoilijat, joiden kulkuväline on niin suuri, että litistynyttä jälkeä tulisikin, jos kävelijän tai pyöräilijän kanssa lähituntumaa ottaisi.


”Käsitys siitä, miten toiset kuljettajat huomioivat muita tiellä liikkujia, oli järjestelmällisesti huonompi verrattuna arvioon omasta käytöksestä”, kertoo Liikenneturvan tiedote edelleen. Samaanhan meinaan tässä juuri itsekin sortua: minä olen oikeassa, muut törttöilevät miten sattuu.


En väitä, että itsekään aina olisin kultareunaisin ajatuksin taipaleella, vaikka liikun jalan tai pyörällä. Aika usein suojatien laidalla ajattelen synkkiä puhekuplia: ”Senkin pöhköt siellä autoissanne! Yritän vain laillisin oikeuksin ylittää suojatietä, mutta ei näytä passaavan!”


Viime aikoina olen harjoitellut pyöräilyä nelivuotias lapsi seuranani. Se on taas opettanut, että erityisesti pieni lapsi liikenteessä on aina liikkuva varoituskolmio. Kaikki on mahdollista, ja aikuisen on otettava aistinsa tarkasti käyttöön. Pikkupyöräilijä saattaa yhtäkkiä jarruttaa niin, että pyörä kääntyy poikittain tielle, koska mieleen tuli, että sellaista voisi nyt testata. ”Oho, nyt mä ajoin päin seiniä. Mutta se on vaan sanonta”, hän tuumaa, kun pyörä meinaa karata ojaan.


Pikkupyöräilijän kanssa saa todella opetella empaattisuutta, kiireettömyyttä ja ennakointia. Noiden samojen asioiden soisi olevan meillä kaikenikäisillä tielläliikkujilla mielessä.

 

Maria Hyväri

------------------------------------------------------------------------------------ 

 

Ulosotossa jo liian moni tavallinen ihminen

 

Suomi on velkakriisissä. Kyse on tavallisten ihmisten ajautumisesta velkojen ja ulosottojen julmaan kierteeseen. Perintätoimistot lähettävät valtavan määrän uhkaavia kirjeitä joka päivä. Voudit perivät saamisia yli neljäsadaltatuhannelta suomalaiselta. Määrä on hälyttävän suuri. Kun useampi kuin joka kymmenes aikuinen on ulosotossa, on asialle tehtävä jotakin.
Ulosottoon on päädytty monesta eri syystä, ja perinnässä olevat saatavat vaihtelevat myös määrältään. On kymmenien tuhansien eurojen velkoja, joista ei saada perittyä edes viivästyskorkoja. Ne ovat omiaan ajamaan ihmisen elinikäiseen velkavankeuteen. Työssä käynnissä ei enää ole mieltä, kun palkat hupenevat korkoihin.


Huomattavan suuri osa ulosotoista koskee kuitenkin pienempiä saamisia: noin 40 prosenttia velallisista on ajautunut ulosottoon enintään satasiin nousevien saamisten takia.
Kaiken keskellä Sipilän hallitus purkaa normeja ja poistaa perintäyhtiöiden luvanvaraisuuden. Perintäyhtiöiden ”hallinnollista taakkaa” halutaan vähentää, ja jatkossa niiltä edellytetään vain rekisteröitymistä. Täytyy vain toivoa, että alalle tulijoita valvotaan riittävästi, sillä ylilyöntejä on jo nyt liikaa.


Kertakaikkista ihmelääkettä ei velkakriisiin löydy. Asialla on nimittäin toinenkin puoli: jos osa velallisista voisi jättää velkansa hoitamatta, kaatuisivat kustannukset muille. Luottoa ei tällöin enää saisi ilman asunnon tai muun omaisuuden panttaamista. Ja velkarahan korkoihin liitettäisiin reilut riskilisät kaikilta rahaa tarvitsevilta.


Nykyaikainen yhteiskunta toimii luoton varassa. Ruokaostoksista suurin osa maksetaan korteilla, ja usein käytetään muutaman viikon korotonta maksuaikaa. Liki kaikki asuntokaupat edellyttävät velanottoa, ja lainarahaa on tarjolla miltei kaikkiin muihin isompiin hankintoihin. Luottotietojen on oltava kunnossa. Jos aikoo vuokralle asumaan, tulevat luottotiedot silloinkin vastaan vuokranantajien selvittäessä maksuhäiriöt. Jopa töihin pääsy saattaa tyssätä, jos velkoja on ulosotossa.


Ongelmavyyhdin purkaminen pitäisi aloittaa julkishallinnon maksurästien ulosotosta. Ulosottoasioista on nimittäin 40 prosenttia juuri näitä. Ne ovat rästissä olevia sairaalamaksuja ja muita julkisten palveluiden käytöstä perittäviä asiakasmaksuja.


Hyvinvointivaltion ei ole järkevää antaa palveluita toisella kädellä ja ulosottaa maksuja toisella. Palvelumaksujen hoitaminen pitäisi voida siirtää sosiaalisen luototuksen piiriin: maksuja perittäisiin, mutta ilman kohtuuttomia korkoja ja kuluja. Tälle uudistukselle tulee kiire. On nimittäin aiheellista pelätä, että hallituksen sote-uudistuksen kasvattamia kuluja peritään aikanaan korkeampina asiakasmaksuina.


Yhteiskunnalla ei ole varaa antaa ison joukon ihmisiä syrjäytyä velkakierteen vuoksi. Ilmiön laajuus ja sen aiheuttama kärsimys edellyttävät, että tilannetta ryhdytään korjaamaan välittömästi.

 

Tytti Tuppurainen
kansanedustaja, sd. Oulu

 ------------------------------------------------------------------------------------

 

Siirtymä puunjalostusohjelmaan kannatti

 

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 metsäpuolelle energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin. Ajankohta asemoitui viidennen ydinvoimalan (Olkiluoto kolmosen) vaihtoehtoisten taustalaskelmien tarpeeseen.


Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, joka on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja sellun kylkiaine ligniini.


Kansakunnan taloudessa mittavat muutokset vievät sukupolven verran. Miten ohjelman tavoitteille kävi? Metsätaloutemme pääpaaluksi tuli talousmetsien hakkuiden lisääminen 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Markkinahakkuut nouskoot 1990-luvun alun tasolta, 44 miljoonasta kuutiosta 64 miljoonaan kuutioon. Vuonna 2017 olimme tasolla 65 miljoonaa kuutiota.


Puunjalostuksen ensimmäinen paalu oli nostaa sahaus silloisesta aallonpohjastaan, 5,9 miljoonaa sahakuutiota vuodessa, yli 10 miljoonan kuution. Vuonna 2017 mänty- ja kuusisahatavaramme tuotanto oli yhteensä 12 miljoonaa kuutiota.


Sahaus tuottaa sivuvirtanaan energiaa. Malliksi tuli vuonna 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä. Kuhmon malli oli ensimmäinen keskisuuri sahalaitos, joka alkoi myydä lankun ja laudan lisäksi myös sähköä ja lämpöä.


Puunjalostuksen toinen paalu oli nostaa selluloosan tuotanto 1990-luvun alun 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2017 olimme tasolla 7,7 miljoonaa tonnia.
Selluteollisuuden malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen opetti 1990-luvun alussa Joensuun metsäylioppilaille, että uudella tekniikalla Enon tehtaalla voi päästä sähkön tuotannossa aina 175 prosentin omavaraisuuteen.


Tähän laskentaan perustuu uuden ajan biotalous. Esimerkiksi Äänekosken uusi, 2017 valmistunut biotuotetehdas ylitti Enon laskelmat. Äänekoski tuottaa sähköä 240 prosentin omavaraisuudella.


Koivunen teki metsäylioppilaille mallituksen myös Kemijärven sellutehtaan uusimisesta energiatavoitteiseksi. Mallituksen kuvio on toteutumassa. Kemijärven uusi biotuotetehdas tulee tuottamaan myytävää puusähköä Äänekosken tapaan.


Joensuun ohjelman kolmas paalu oli metsähakkeen käytön lisääminen lämmön ja sähkön tuotannossa. 1990-luvun alun vähäinen tuotanto, alle miljoonaa kiintokuutiota vuodessa nouskoon seitsemään miljoonaan kuutioon. Vuonna 2017 metsähakkeen käyttö oli 7,1 miljoonaa kuutiota.


Puuvoiman merkitys maassamme kasvoi energiatavoitteisin puunjalostusohjelman myötä. 1990-luvun alussa puun osuus oli 15 prosenttia energian kulutuksestamme. Eniten energiaa saimme öljystä, 32 prosenttia. Puuvoiman osuus alkoi nousta, kun metsäteollisuus uusi kattiloitaan ja otti samalla kaiken palavan puujätteen käyttöön. Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu ohitti öljyn. Saimme molemmista 24 prosenttia. Sittemmin puu on vahvistanut etumatkansa. Vuonna 2017 saimme puusta 27 ja öljystä 23 prosenttia.


Siirtymä energiatavoitteiseen puunjalostusohjelmaan kannatti. Ohjelman jatkaminen 2020-luvulla on edelleen ajankohtainen. Olemme sitoutuneet Euroopan unionissa pudottamaan hiilidioksidin päästöjämme merkittävästi. Puulla siihen pääsemme.

Veli Pohjonen
maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
Kuusamo

------------------------------------------------------------------------------------

Elämää suuremmaksi kysymykseksi tuntuu Oulaisissa nousseen pohjoisen rautatien ylikulkusillan uusiminen ja siitä johtuvat liikenteen tilapäisjärjestelyt. Lehtitiedon mukaan kyseistä ylikulkusiltaa käyttää 1500 ajoneuvoa vuorokaudessa keskimäärin. Kenenkähän pompan hihasta luku on mahdettu vetää?


Pyhäjoen keskustassa uusittiin vuosina 2015-2016 kaksi Pyhäjoen ylittävää 8-tien siltaa. Etelähaaraan tehtiin viereen tilapäinen silta ja pohjoishaaran kohdalla 8-tien liikenne ohjattiin kunnan keskustassa olevan sillan kautta. Pyhäjoen keskustan risteyksissä 8-tien kiertotie osoitettiin liikennemerkillä ajojärjestys muuttunut.


Omasta kokemuksesta ko. siltatyömaiden ajalta voin kertoa, että liikenne soljui ongelmitta, vaikka vuorokautinen ajoneuvomäärä raskaan liikenteen osuuksineen on aivan toista luokka kuin Oulaisissa.


Pyhäjokiseudussa 14.3. esitetty vaihtoehto yksi on selkein ja yksinkertaisin. Oulaisissa on jo muitakin liikennesumppuja ja omituisuuksia, mm. Putilankatu ja kokoojakadulla ajavalla väistämisvelvollisuus asuinkadulta tulevaan nähden, joten paikallaan on, ettei kiertotiejärjestelyä yritetä tehdä pelkästään paikallisella tietotaidolla.
Kun ja jos (toivottavasti) liikennevirasto saa luvan käyttää kiertotiehen kaupungin katuverkkoa, niin tulee huolehtia, että taajaman katuristeyksiin ja kantatie-86:lle ja Merijärventielle tulee kiertotiestä raskaalle liikenteelle selkeät opasteet. Ei pelkästään maalaamalla katutaidetta.

 

Alpo Kangasharju

------------------------------------------------------------------------------------

Varoittava esimerkki huijauksesta

 

Meitä huijataan tai ainakin yritetään. Huijauksen kohteeksi joutunut rouva kirjoitti minulle kirjeen haluten esimerkillään varoittaa muita. Kyllä on sana, jota pitää välttää sanomasta puhelinmyynnissä. Ettei kävisi esimerkin tavoin. Kyllä-sana on helppo muuttaa eri tarkoitukseen.


Mitä ei paikkakunnalta saa, sitä ei kannata puhelimesta tilata. Jyrkkä ei puhelinmyyjille. Lehtitilaukset voi hoitaa paikallisesti ja vitamiinit paikalliskaupoista tai apteekista.
Tietokoneille ja kännyköihin tulee jos millaisia lainatarjouksia ja kirjakauppiaiden esityksiä. Vaikka kuinka laittaisi estoja sama tarjous tulee kohta eri nimellä. Lukematta poistoon, se on viisainta. Mielestäni huvittavin puhelintarjous tuli alushousuista. Kysyessäni tarkemmin, vastaus oli slogit tai jotain sellaista. Tietenkään ei tullut kauppoja, kun entisiä kalsareita on ja tiedossa kauppa mistä niitä saa.


Tässä tapaus, josta rouva varoitti: “Kotisairaanhoitaja kävi kesällä ja muistutti, että kun puhelinmyyjät soittaa, muista, että et sano kyllä. Ne nauhoittavat sen sanan ja sanovat että sinä olet tilannut. Minulle kävi niin.


En vastaa outoihin pitkiin numeroihin kännykässä, mutta lankapuhelimesta en näe numeroita, olen aikonut lopettaa lankanumeron. En vastannut kun kännykkä soi, mutta heti perään soi lankapuhelin. Vitamail tarjosi jotain vitamiineja. Muistan sen jälkeenpäin, että ne kysyivät ensin onko minun osoite edelleen sama Mierontie (nimi muutettu) minä tietenkin sanoin, että kyllä.


Tuli pillereitä. En edes aukaissut pakettia, vaan pyysin poikaani viemään ne postiin palautuksena. Ne oli Ruotsista lähetetty ja postikulut olisi pitänyt maksaa. Eevertti (nimi muutettu) sanoi, että kun sinä et ole tilannut, niitä ei tarvitse palauttaa.


Tuli sitten muistutuslasku plus kulut, Eevertti soitti asiakaspalveluun ja sanoi, että niitä ei ole tilattu. Sanoivat sieltä, että puhelu on nauhoitettu ja siitä on käynyt selville, että on tilattu, eivät kuitenkaan voi lähettää asiakkaalle nauhoitetta kuunneltavaksi.


Asia meni kuluttajaneuvojalle. Eevertti hoiti asian. Minä en olisi sitä jaksanut hoitaa, olisin maksanut. Viimein tuli ilmoitus, että asia on päätetty ja maksu poistettu. Mitenkähän paljon tällaista tapahtuu?”

Reijo Huhtala
Oulainen

------------------------------------------------------------------------------------

Hetki hetkeltä

 

Maailmassa on yhä enemmän asiaa ja melkein kaikkea voi seurata netissä hetki hetkeltä. Noin vain, kotisohvalla istuen, voi heittäytyä mukaan ties mihin tapahtumiin.

Mielenosoitus Senaatintorilla hetki hetkeltä. Terrori-isku siellä ja siellä hetki hetkeltä. Presidentin virkaanastujaiset hetki hetkeltä. Olympiaurheilijoiden avajaismarssi hetki hetkeltä. Nelostien hiihtolomaliikenne kelikamerassa hetki hetkeltä. Oikeudenkäynnit, jotka kertaavat erilaiset raakuudet hetki hetkeltä. Pörssikurssien muutokset hetki hetkeltä. Lumisateen alkaminen Helsingissä hetki hetkeltä.


Elämämme etenee luonnollisesti hetkestä seuraavaan, tiedän sen kyllä, mutta jokainen minuutti tuskin on taltioimisen arvoinen. Osa voi soljua itsekseen ohitse ilman dokumentointia. Auringonnousut ovat normaaleja luonnonilmiöitä, jotka ovat toistuneet vuosituhansien ajan.


Todennäköisyyksien mukaan tiedetään, että Helsingissä sataa yleensä joulukuussa muutama hippunen lunta, ilman jatkuvaa kameraseurantaa. Tielle muodostuu autojonoja lomien alkaessa siitäkin huolimatta, ettemme päivystä tarkkailemasssa tilannetta hetki hetkeltä -seurannan kautta.


Kokonaiskuvien hahmottaminen unohtuu, kun seuraa asioita hetki hetkeltä. Kaikki tuntuu samanarvoiselta. Osaammeko enää erottaa, millä asioilla on oikeasti yhteiskunnallista merkitystä, kun jokaista risausta seurataan yhtä suurilla otsikoilla.


Hetki hetkeltä -seurannat sopivat hyvin nykyiseen pätkäelämäntapaan, jossa kaikki on pilkottua ja nopeaa: leivät, porkkanat ja lehtitekstit. Elämme jatkuvaa snacks-elämää. Ei ole aikaa hauduttaa ruokia, joten napsimme nopeasti pieniä välipaloja, aika usein valmiiksi leikattuina ja annosteltuina. Ei ole aikaa lukea, joten tyydymme pikaiseen nettiselailuun. Elämä on tempoilevaa; juuri kun olemme kääntäneet pään yhden asian puoleen, tulee merkkiääni (joku lisäsi kuvan tämänpäiväisestä ruoka-annoksestaan!) ja taas on käännettävä katse muualle.


Ihmisen aivot rakastavat hitaita ja verkkaisia asioita. Tarvitsemme esimerkiksi pitkiä, sujuvasti kirjoitettuja ja sopivasti analysoituja tekstejä, joissa syy–seuraus-suhteet ovat nähtävillä ilman pilkkomista ja nopeatempoisuutta. Tarvitsemme muutakin kuin räväkän otsikon. Tekee hyvää, jos saamme ajatuksissamme punoa yhteyksiä esimerkiksi lukemamme kirjan tapahtumien välille. Oivallukset ehtivät syntyä, kun lukeminen vie aikaa ja ehdimme asettua kirjan henkilöiden elämään.


Näin sisällissotamme muistovuonna yksi hidas ja verkkainen lukukokemus voisi olla Väinö Linnan kirjoittaman Täällä Pohjantähden alla -trilogian lukeminen. Kirja piirtää taitavin vedoin kuvan ihmisestä sadan vuoden takaa.


Olemme pohjimmiltaan pitkälti samanlaisia aikojen muuttumisesta huolimatta: ilot ja murheet kulkevat mukana, tarpeet ja toiveet pysyvät. Kirjaa lukiessa voimme kokea myötätuntoa sellaistakin ihmistä kohtaan, jonka ajatusmaailmaa emme välttämättä ymmärrä. Kirjan tapahtumien edetessä voimme lähes hetki hetkeltä seurata ihmiskohtaloita sodan repivissä olosuhteissa ja ymmärtää taas hieman enemmän tätä elämän kirjoa.

 

Maria Hyväri

------------------------------------------------------------------------------------

 

Pohdintaa parinvalinnasta

 

Kävin maanantaina mielenkiintoisella evoluutiopsykologi Markus J. Rantalan luennolla, jossa käsiteltiin ihmisen parinvalintaan vaikuttavia asioita. Vaikka elämme nykyään hyvin erilaisessa maailmassa ja kulttuuriympäristössä kuin lajimme kehittymisen aikaan, kumppanin valintaamme ja sitä kautta lisääntymistämme ohjailevat edelleen samat, jo kauan sitten evolutiivisesti kehittyneet mekanismit. Todellisuudessa parinvalinta on toki hyvin monimutkainen prosessi ja eroja yksilöiden mieltymyksissä on lähes loputtomasti, mutta suuressa mittakaavassa tietyt yleistykset toimivat.


Tuolla heteroseksuaalisten ihmisten pariutumista käsittelevällä luennolla opin, että vetovoiman tunteminen vastakkaiseen sukupuoleen todellakin tapahtuu primitiivisellä, tiedostamattomalla tavalla. Kumppaniehdokasta – tai ylipäätään uutta tuttavuutta – tavatessa aivoissamme nopeimmin reagoi hypotalamus, joka kertoo, koetaanko tilanteessa seksuaalista vetovoimaa vai ei. Vasta hieman perässä tulee etuaivolohko, joka on vastuussa muun muassa tunteiden säätelystä ja toimintatapojen valinnasta.


Tärkeimpiä kumppanin viehättävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia ovat tämän tuoksu ja ulkonäkö. Ne kertovat evolutiivisessa mielessä puolison geneettisestä sopivuudesta, terveydentilasta ja lisääntymiskyvystä, jotka ovat oleellisia elinkelpoisten jälkeläisten saamisessa. Pysähdyin miettimään, miten paljon näitä ominaispiirteitä nykymaailmassa keinotekoisesti vääristellään ja muokataankaan.


Mielestäni ehkä kaikkein eniten parinvalintaan vääristävällä tavalla vaikuttaa se, että ihmisen ominaistuoksu peitetään joko tarkoituksella tai ihan huomaamatta kaikenlaisten hajusteiden alle. Tuoksujen kakofoniaan oman osansa tuovat paitsi hajuvedet, myös shampoot, saippuat, vaatteiden pesu- ja huuhteluaineet sekä lukuisat kosmetiikkatuotteet. Jos kumppanin ominaistuoksun kokee miellyttäväksi, kertoo se kumppanin hyvästä immuniteetistä sekä parin yhteensopivuudesta geneettisellä tasolla, ja on siten hyvä merkki ennustamaan kestävää parisuhdetta. Teennäisillä tuoksuilla voi siis huijata itsensä haluttavammaksi, mutta todennäköisesti vain lyhyellä aikavälillä.


Se, että ulkonäköä voi muokata puoleensavetävämmäksi ei ole yllättävää, mutta se, miksi juuri tietyt piirteet koetaan miellyttävinä tuli minulle uutena tietona. Yleisesti ottaen miehiin vetoavat naiset, joilla on korkeat estrogeenitasot. Estrogeeni mm. lisää pintaverenkiertoa ja tummentaa siten yläluomia ja huulia sekä tekee ihosta punertavamman. Näitä piirteitä onkin helppoa jäljitellä tai korostaa meikeillä, tajuamatta miksi lopputulos koetaankaan kauniina.


Ihonsävykin vaikuttaa kumppanin viehättävyyteen, ja sama pätee sekä miehille että naisille. Jos ihoon on varastoitunut paljon karotenoideja, ihon väri koetaan puoleensavetävänä. Kasviksista saatavia karotenoideja tarvitaan sairauksia vastaan taistellessa ja siten niitä sisältävä iho kertoo kantajansa hyvästä terveydestä ja vastustuskyvystä. Tätä piirrettä matkitaan käyttämällä itseruskettavia voiteita.


Todellisuudessa parinvalinta on kuitenkin enemmän tai vähemmän kompromissien tekemistä eivätkä kaikki pääse naimisiin Brad Pittin kanssa. Ehkä se itselle sopivin pitkäaikainen puoliso kuitenkin löytyisi ja eroilta vältyttäisiin, jos uskaltaisimme hurmata kumppanimme heti alussa oikeasti omana itsenämme ja täysin luomuna.

 

Sonja Alasalmi

------------------------------------------------------------------------------------

Energiamme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä heidän tulisi valita jatkossa energiamme: biovoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Kaikesta energiasta saamme niin ympäristöllisiä hyötyjä kuin haittojakin. Vaikeaksi valinnan tekee se, että haittojen kestosta ja voimasta kansanedustajat eivät itse ehdi saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.


Historian janalla energian haitoilla on kolmea mittaa: on ikuisia jätteitä, on sukupolvisia saasteita ja on lyhytaikaisia päästöjä. Ydinvoimaa rasittaa säteilyjäte, joka on muurattava peruskallioon 200 000 vuodeksi. Sen lopullista hoitovastiketta ei tiedä kukaan. Se ohitetaan ulkoistamalla tappio kolmannelle osapuolelle. Tappiota ei maksa ydinsähkön tämän päivän tuottaja eikä kuluttaja. Sen maksaa vasta tulevien sukupolviemme ketju.


Hiilidioksidi on tyypillinen yhden sukupolven jäte. Vuonna 1959 sen pitoisuus ilmakehässä oli 316 ja hieman yli 400 miljoonasosaa, eli 28 prosenttia korkeampi. Tiede on jo selvittänyt, että hiilidioksidin palautus vanhalle tasolleen onnistuu puolen vuosisadan aikana, kunhan maailman maat palauttamiseen sitoutuvat. Tätä painotti myös Pariisin ilmastokokous 2015.


Lyhytaikaisia päästöjä ovat puun poltosta savuun leijuvat tuhkan pienhiukkaset ja kivihiilen ilmaa happamoittava rikki. Ne ovat insinööritietein ratkaistavia ongelmia, niiden poisto hallitaan, poiston kulut tiedetään ja ne kuuluvat sähkön hintaan.


Tulevat historioitsijat punnitsevat, valitsivatko tämän päivän päättäjät energialähteistä hyvät, pahat vai rumat. Jo sadan vuoden päästä he voivat nimetä fossiilivoiman rumaksi, kun sen annettiin lämmittää ilmakehä. Jo tuhannen vuoden päästä he voivat nimetä ydinvoiman pahaksi, kun säteilevän rapistuvia ydinluolastoja joutuu muuraamaan umpeen yhä useammin ja yhä työläämmin.


Ajattoman hyväksi energialähteeksi he voivat nimetä biovoiman. Se oli vuosituhannesta toiseen aidosti uusiutuvaa, puiden itseensä turvallisesti varastoimaa energiaa. Historiaa ennalta ajattelevien, uusien päättäjien kannattaisi ajaa energia-ajattelu uusiin puihin.


Veli Pohjonen
maatalous- ja
metsätieteiden tohtori
metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
Kuusamo

------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

 Erma 2x65

 ST nettikauppa 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n

 

   Pajala

 

 

yhteystiedot

Liitteet