Kari Ojala (oik.) jäi keskustelemaan Kimmo Ohtosen kanssa karhusta vielä pitkään luennon jälkeenkin. Erkki Piilolaa kiinnosti Karhu voimaeläin -kirja.

 

Televisiosta ja kirjoistaan tuttu toimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen oli luentokiertueella Pyhä- ja Kalajokilaaksoissa viime viikolla. Hänet oli kutsuttu vierailulle Haapaveden kirjamessuille. Hän luennoi myös Merijärvellä, Oulaisissa ja Alavieskassa.


”Alue ei ole tuttua minulle, kun olen aina vieraillut tästä pohjoisempana. Mutta kiva, kun pääsee tutustumaan”, Ohtonen kertoo.
Luento keskittyi karhuun, josta Ohtonen on julkaissut kirjan Karhu voimaeläin vuonna 2016. Kirja oli yleisösuosikki tietokirjojen Finlandiaksi. Parhaiten Ohtonen tunnetaan tempauksestaan kuusi vuotta sitten. Yle teki ohjelmaa tempauksesta, jossa Ohtonen ui Saimaalla 140 kilometriä saimaannorpan hyväksi.


Ohtonen kertoo olevansa nyt mukana Villien jäljillä -ohjelman kuvauksissa. Hän juontaa ohjelmaa yhdessä Pirjo Heikkilän kanssa. Sarja alkaa lokakuussa MTV:llä. Ohtonen kirjoittaa parhaillaan myös jatkoa Ikimaa-trilogiaansa.


Ohtonen siivittää tarinaansa karhusta ottamiensa valokuvien avulla. Hän on kuvannut ja seurannut karhuja eri puolilla Kainuuta, mm. Kuhmon Elimyssalossa ja Suomussalmella. Ohtonen on itse kohdannut karhun kahdesti, ensimmäisen kerran piileskeltyään väkivaltaista isäänsä metsässä 9-vuotiaana.
Samoja nisäkkäitä


Ohtosen luento alkaa karhun talviunesta, joka on fysiologinen ihme jo siksi, että se pudottaa karhun painosta noin kolmanneksen. Ohtonen korostaa, että luonnossa kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta. Siksi myös karhuun on ohjelmoitunut talviuni, jotta eläin selviää vuodenajasta, jolloin syötävää sille ei ole.


Ohtonen korostaakin suurpetojen älykkyyttä, koska ne ovat pystyneet mukauttamaan käytöstään muuttuneisiin olosuhteisiin ja ympäristöihin. Suurpetojen, erityisesti reviiritietoisen suden on ollut pakko sopeutua myös talousmetsiin, koska vanhoja metsiä on jäljellä vähän.


”Ihminen on valloittanut Suomen tehokkaasti myös luonnoneläimiltä, ja luonnon näkemys unohtuu ihmiseltä usein. Ongelma meidän ja luonnon välillä on siinä, että me emme ymmärrä luontoa”, Ohtonen muistuttaa. Hän huomauttaa, että olemme kaikki pohjimmiltamme samanlaisia nisäkkäitä, joille on tärkeää hengissä säilyminen ja selviytyminen, mutta myös läheisyys, turvallisuus ja tunteet.


Ihmisen kohtaamiset myös suurpetojen kanssa ovat väistämättömiä eläinten elinympäristöjen kaventuessa. Eläimet karttavat ihmistä kaikien keinoin ja liikkuvat pääasiassa öisin, jolloin ihminen on passiivisin.


Ohtonen esitteli karhun tyypillistä elinympäristöä, kuusivaltaista vanhaa tiheikköä myös vastaavissa metsissä viihtyvien lintulajien valokuvien avulla. Ainakin Merijärvellä nuorison tietous lintulajeista vaikutti heikolta, sillä kukaan ei tunnistanut kuvista hömötinttiä, töyhtötiaista tai palokärkeä. Kuukkelin tunnisti sentään joku ja oli sen myös nuotiolla nähnyt. Muut indikaattorilajit olivat metso ja lapinpöllö. Palokärjen sopeutumista Ohtonen esitteli erikseen, koska tämän vanhojen kuusimetsien lajin voi tavata myös Helsingissä.


Asenteet ja lainsäädäntö metsästyksessä ovat muuttuneet. Enää karhuja ei saa ampua pentuineen suoraan talvipesille. Suomen karhukannan pelastivat aikoinaan Venäjältä siirtyneet yksilöt. Nykyisin Suomessa arvioidaan olevan noin 1700 - 1900 karhua.

 

 

 

 Erma 2x65

 

   

 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n


 

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet