Kuvassa on kuusitiainen, jonka tunnistaa parhaiten valkoisesta niskalaikusta.

 

Metsätiaiset, niin töyhtötiainen, kuusitiainen kuin hömötiainenkin ovat viime vuosina vähentyneet huomattavasti, vaikka talvet ovat lämmenneet. Sen sijaan sinitiainen, talitiainen ja pyrstötiainen ovat taasen runsastuneet ja levittäytyneet yhä pohjoisemmaksi.

 

Pakkaset eivät olekaan olleet metsätiaisille ongelma. Jäätävästä kylmyydestä selvitään tavallisesti laittamalla höyhenet pörrölle. Jokainen luontoa pidempään seurannut on pannut merkille talvilinnustossa tapahtuneet muutokset. Liki puolet talvilinnuista on vähentynyt, osa varsin runsaastikin. Toki on myös monia runsastuneita lajeja, kuten viherpeippo.


Yksi tärkeimmistä syistä metsätiaisien ahdinkoon on vanhojen metsien, etenkin kuusikoiden häviäminen.

Ne vähät kuusikot, jotka ovat säästyneet leimakirveeltä, ovat pirstoutuneet pieniksi ja erillisiksi saarekkeiksi. Tiaiset ovat etupäässä paikkalintuja, mutta ne tarvitsevat välillä uutta verta populaatioon, joka muuten näivettyy ja kuolee pois. Tiaiset eivät viihdy nykyisissä tasaikäisissä mäntymetsissä, joissa ei ole ravintoa eikä pesäpökkelöitä.


Ilmaston lämpeneminen tekee myös monien lajien elämästä vaikeaa. Metsätiaiset, kuten myös kuukkeli, varastoivat kaarnankoloihin ja jäkäliin hyönteisiä ja siemeniä, joita käytetään aina seuraavan kesän kynnykselle asti. Lämpeneminen on siirtänyt tiaisien pesintään aina vain aikaisemmaksi ja ensimmäiset poikaset saattavat syntyä jo lumien aikaan.


Lämmönvaihtelun ja talvisten vesisateiden johdosta varastoitu ruoka pilaantuu tai jäätyy helposti, eivätkä linnut selviä seuraavaan kesään. Metsätiaiset tulevat enimmäkseen vain ruokintapaikoille, jotka sijaitsevat metsien reunoissa, joten ravinnon suhteen lintuja on vaikea auttaa.


Paikkalintuna metsätiainen löytää suurimman osan tuttuihin puihin kätkemistään talvivarastoista. Jos haluaa auttaa kuusitiaista, hömötiaista ja töyhtötiaista ahdingossa, metsiin voi laittaa pönttöjä niitä varten. Tosin monet tiaiset asettuvat mieluiten itse lahoon pökkelöön koverrettuun pesään tai vanhaan tikan koloon. Tiaiset joutuvat usein kilpailemaan pesäkoloista myös muun muassa kirjosiepon ja leppälinnun kanssa.


Teksti ja kuva: Jarmo Vacklin


Yksi tärkeimmistä syistä metsätiaisien ahdinkoon on vanhojen metsien, etenkin kuusikoiden häviäminen. Tiaiset eivät viihdy nykyisissä tasaikäisissä mäntymetsissä, joissa ei ole ravintoa eikä pesäpökkelöitä.

 

 

 

 Erma 2x65

 

   

 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n


 

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet