Kaarlo Bäckmanin, 92-vuotiaan pyhäjokisen sotainvalidin tarina vuodelta 1945 kertoo sota-ajan mielettömyydestä.

 

Asta Uusivirta

Pyhäjoki


Sotaveteraanien asiat ovat yleisesti hyvin järjestetty tai ainakin niin voisi olettaa. Yksi väliinputoaja, joka kärsii asiasta edelleen, on kuitenkin pyhäjokinen, 92-vuotias Kaarlo Bäckman. Bäckmanin karu tarina alkaa sodan päätyttyä vuonna 1945.


Hän haavoittui Vuosalmella omien kranaattien vahingonlaukauksista ja sai sirpaleen keuhkoihinsa. Vain neljän metrin päähän osunut räjähdys aiheutti myös pysyvän kuulovamman. Kranaatin räjähdys vioitti Bäckmanin kaularankaa ja mursi kylkiluita.

Hänet vietiin sairaalaan Savonlinnaan paikattavaksi. Bäckman ei saanut toipumislomaa, vaan hänet passitettiin takaisin rintamalle Ihantalaan. ”Siellä toivottu rauha tuli parin viikon päästä paluustani”, hän muistelee.


Joukko-osasto JR 11 lähti marssimaan kohti Käkisalmea, mutta Bäckman joutui kuormaston kyydille keuhkosirpaleensa takia. Käkisalmesta juna toi Ouluun, ja Kaarlo vietiin suoraan yliopistolliseen sairaalaan kovan keuhkokuumeen takia. Hän makasi sairaalassa kaksi viikkoa.

Tuona aikana lääkärit suosittelivat 20 prosentin pysyvää invaliditeettikorvausta, tosin alimmassa E-maksuluokassa. Bäckman määrättiin käymään tarkastuksessa kolmen kuukauden kuluessa.

 

Räjähdys tappoi
kymmenen

Juuri ennen tarkastuskäyntiä Bäckman määrättiin Raahen esikuntaan. Hänet passitettiin Kaaresuvantoon yhdessä noin 40 muun sotainvalidiveljen kanssa. ”Siellä nämä sotaherrat yrittivät kovalla metakalla saada meidät purkamaan miinoja, vaikka kukaan meistä ei ollut käynyt miinan purkukouluakaan.

Minua nuorempi veljeni Lauri oli koulutuksen käynyt, mutta häntä ei tehtävään määrätty eikä muitakaan miinanpurkajia.”
”Sotaherroilla oli tarkoitus tappaa meidät pois invalidikorvausten vuoksi”, Bäckman uskoo. Kaikki kieltäytyivät tehtävästä, joten invalideille määrättiin uusi tehtävä Tornioon. ”Siellä toteutui tämä hirveä kuoleman tuottanut tapaus kymmenelle meistä”, sanoo Bäckman.


Nuoret invalidit määrättiin purkamaan saksalaisten ammusvaunu. Tehtävään komennettiin kymmenen poikaa, joista 20-vuotias Bäckman oli yksi. ”Sanoin ylikersantille, että ketään ei saa laittaa purkamaan ammusvaunua, koska se on varmasti miinoitettu.

Itse kieltäydyin ehdottomasti ja sanoin, että purkamista pitää kokeilla muuten eikä ihmisillä.” Bäckman muistelee kyynel silmässä, kuinka tehtävään määrättiin toinen poika. Oli kuin kohtalon ivaa, että pojan nimi sattui olemaan Keckman. Hän ja yhdeksän muuta nuorta invalidia kuoli, kun miinoitettu ammusvaunu räjähti palasiksi.


Tämän jälkeen miehiä houkuteltiin miinan purkukoulutukseen, josta luvattiin tavallista parempi palkka. Yksikään ei suostunut, ja lopulta invalidit kotiutettiin.

 

Korvaukset
evätään


Muutaman päivän päästä Bäckman passitettiin keuhkolääkärille Oulaisiin. ”Tämä lääkäri laittoi sellaisen lausunnon Valtionkonttorille, että ne veivät kokonaan pois minun 20 prosentin invaliditeettikorvauksen.

Uskon, että tämä johtui esikunnan määräyksestä, koska olin kieltäytynyt noista kahdesta hengenvaarallisesta tehtävästä.”


Nuori mies elätti itseään tekemällä erilaisia kevyitä metsätöitä. Hän työskenteli metsätöissä veljensä kanssa myös Ruotsissa, kunnes keuhkot pettivät. Ruotsalainen lääkäri paransi Bäckmanin kovan keuhkokuumeen ja passitti hänet takaisin Suomeen suositellen edelleen 20 prosentin invalidikorvausta ja maksujen maksamista myös takautuvasti.

”Mutta kuinkas kävi. Tämä sama Oulaisten keuhkolääkäri, joka lausunnollaan riisti invalidikorvaukseni pois, ei laittanut Ruotsin lääkärin lausuntoa eteenpäin Valtionkonttorille ollenkaan. Ja taas tuli hylätty päätös minulle!”


Bäckman ei pystynyt enää metsätöihin eikä työskentelemään rakennuksilla tai tehtaassa, joita tehtäviä hän yritti. Hän elää kituutti vaimonsa ja poikansa kanssa tekemällä ja myymällä erilaisia puisia koriste-esineitä tai kauppaamalla yppäriläisten kalastajien saalista maakuntaan.


Kaarlo ei saanut sotainvaliditeetistaan korvauksia liki 30 vuoteen. Hän sairasti vammansa vuoksi viisi pitkäkestoista keuhkokuumetta, mutta maksoi sairaalamaksut omasta pussistaan.

Vasta vuonna 1972 asia lopulta ratkesi hänen hyväkseen, kun uusi Oulaisten keuhkolääkäri, Ekholm, kirjoitti Valtionkonttorille puoltavan lausunnon. Valtionkonttori heltyi antamaan aluksi kymmenen prosentin korvauksen, joka sittemmin nostettiin 15:een. Takautuvasti Bäckman ei edelleenkään saanut korvauksia.


”Näin toteutui kohdallani iskulause, että köyhän osan saa sotainvalidiveli: otettiin työ ja korvaus pois ja jätettiin oman onnensa nojaan”, Bäckman murehtii.


Hän ei kuulu veteraanijärjestöihin eikä ole saanut tukea niiltä. Kunnanjohto kieltäytyi auttamasta, kun ulkorakennuksen katto olisi kaivannut korjausta. Veteraanien kymmenen päivän kuntoutusjaksoille Kaarlo on viime vuosina päässyt Oulaisten Taukokankaalle.

”Ei minulla silti ole vihaa ketään kohtaan, vaikka olen kaltoin kohdeltu”, päättää Bäckman.

 

 

 Erma 2x65

 ST nettikauppa 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n

 

   Pajala

 

 

yhteystiedot