Surun kanssa ei tarvitse olla yksin

Raisa Tamminen vetää sururyhmää yhdessä Rainer Väänäsen kanssa.

 

Sururyhmä on aloittanut kokoontumiset Oulaisten seurakunnan tiloissa.
Sururyhmä kokoontuu seuraavan kerran 17. päivä joulukuuta ja vielä tuolloin voi liittyä mukaan.

Sururyhmä jatkaa kokoontumisia pitkälle kevääseen asti, mutta siihen ei voi enää ensi vuoden puolella liittyä. Keskimäärin ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa.
Diakoniatyöntekijä Raisa Tamminen kertoo, että sururyhmä on tarkoitettu aikuisille ihmisille, joiden läheinen on kuollut.
”Sellaiset, jotka kokee saavansa apua vertaistukiryhmästä, ovat tervetulleita. Tarkoitus on, että puhumme kuolemasta. Meillä on eri kokoontumiskertoina teemoja, joiden avulla käsittelemme surua.”
Ensimmäisellä kerralla sururyhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa. Jokainen osallistuja on lupautunut vaitiolovelvollisuuteen.

”Yleensä osallistuja on menettänyt läheisen vuoden sisällä. Jos läheinen on kuollut aivan äskettäin, ihminen ei ole välttämättä vielä valmis sururyhmään, mutta jokainen tietää itse parhaiten, saako sururyhmästä kaipaamaansa apua. Meillä oli ensimmäisellä kokoontumiskerralla neljä osallistujaa, mutta mukaan on tulossa ainakin kaksi ihmistä lisää.”
Tamminen vetää sururyhmää yhdessä seurakuntapastori Rainer Väänäsen kanssa.
”Ryhmä kokoontuu kirkkoheran viraston aulassa ja tapaamiset kestävät 1,5 tuntia kerrallaan. Aika rajattu tuohon ja se on koettu sopivan mittaiseksi. Siinä on aikaa jokaisella aikaa kertoa asioitaan pohjustuksen jälkeen.”

Sururyhmä aloittaa kokoontumisen pyhäinpäivän jälkeen.
”Rovastikunnan alueella on lapsille oma sururyhmänsä ja se on kokoontunut useimmiten Ylivieskassa.”
Tamminen kertoo, että suruun reagoidaan eri tavoin.
”Pääasia on, että suruprosessi etenee. Sururyhmän kokoontumiset päättyvät keväällä, kun kierrämme läheisten hautoja yhdessä läpi.”

Takaisin Jutut -sivulle