Mainos

Seikkailun perässä ulkomaille

Jari Lahtinen lastenlastensa kanssa viime kesänä.

 

Oulaisten seurakunnan kirkkoherranakin toiminut Jari Lahtinen muutti Kanadan Thunder Bayhyn 20 vuotta sitten.

”Olosuhteisiin nähden hyvää. Olemme terveinä koko väki, enkä ole saanut potkuja virastani vieläkään”.
Näin vastaa mitä kuuluu -kysymykseen pilke silmäkulmassa Oulaisten seurakunnan entinen kirkkoherra, mutta jo 20 vuotta Kanadassa Thunder Bayssa asunut Jari Lahtinen. Korona on pääpuheenaihe myös Kanadassa ja siellä se on näkynyt eniten epävarmuutena sekä yksinäisyyden ja eristäytymisen lisääntymisenä.
”Hoitokodeissa tilanne on vaikea, kun perheen ja ystävien vierailut ovat rajoitetut eikä muitakaan kokoontumisia järjestetä”, kertoo Jari Lahtinen.

Oliko sitten kyse siitä kuuluisasta ”neljänkympin kriisistä” tai jostain ihan muusta, mutta näihin aikoihin alkoi Jari Lahtinenkin pohtia omaa elettyä elämäänsä ja sitä, mille tässä vielä pitäisi ryhtyä. Syntyi ajatus vaihtaa maisemaa Suomen rajojen ulkopuolelle.
”Nelikymppisenä tuli tunne, että jos ei nyt uskalla kokeilla uutta, niin se ei enää myöhemmin ole mahdollista, kun lapset kasvavat. Kaipa sitä voi sanoa keski-iän kriisiksikin tai seikkailunhaluksi. Suomessa ja Oulaisissa ei sinällään ollut mitään sellaista, mikä olisi sieltä pois ajanut”, kertoo Jari Lahtinen.

Jari Lahtinen kertoo olevansa omien sanojensa mukaan tällä hetkellä vanhempi konstaapeli eli seniori pastori Hilldalen luterilaisessa kirkossa. Hänen mukaansa siirtolaisseurakunnassa tehdään vähän kaikkea. Seurakunnan vastuu korostuu, kun palkattua työvoimaa on yhden kanslistin ja papin verran.
”Vapaaehtoisuus on täällä voimaa. Kirkkoa vuokrataan muun muassa paikallisen sinfoniaorkesterin harjoituksia ja konsertteja varten. Tällä hetkellä ovet ovat muutaman viikon kiinni, kun kulkutauti pyritään pysäyttämään”.

Thunder Bayn suomalaisyhteisön jäsenistä ensimmäiset muuttivat Kanadaan jo 1950-luvun loppupuolella, joten he ovat jo ikääntyneitä ja suuri joukko on muuttanut tästä ajasta iäisyyteen. Jari Lahtinen kuvailee suomalaissiirtolaisia työteliäiksi, yritteliäiksi ja osaaviksi ihmisiksi.
”Neljännesvuosisata sitten he rakensivat upean kirkon Hilldalen mäelle, joka palvelee ympäröivää yhteisöä monin tavoin. Toisen ja kolmannen polven suomalaiset ovat kanadalaistuneet. Heidän tavoittamisensa on haaste”.
Jari Lahtinen tunnustaa, että varsinkin alussa kaipuu takaisin kotimaan oli kova ja se tuntui hänessä jopa fyysisenä kipuna.
”Heikkoja hetkiä tulee erityisesti keväisin, myös juhla-aikoina. Siirtolaisuuteen liittyy tietty vierauden tunne. Se on myös luova tila. Joskus myös vanheneminen huolestuttaa täällä”.

Oulaista Jari Lahtinen kutsuu ei enempää eikä vähempää maailman keskipisteeksi. Oulaisista hän on saanut eväät elämään.
”Mausteita on tietysti lisätty matkan varrella. Iän myötä mieli palaa menneisiin, rakkaisiin ihmisiin, ystäviin, jokivarteen, jopa kiviin ja sienipaikkoihin. Vanhempieni eläessä kävin heidän luonaan vuosittain. Nyt ajattelen, että minua kaipaavat voivat yhtä hyvin käydä täällä. Nuorin tyttöäemme opiskelee Helsingissä, mutta nytpä ei matkustella. Tulen kyllä käymään, kun se on mahdollista”.

Kestävyys. Se on ykköstoive, jota Jari Lahtinen pyytää alkaneelle vuodelle. Hän muistuttaa, että pandemiaa ei suinkaan ole vielä voitettu. Tästä huolimatta Lahtinen toteaa, että kirkon elämässä kaivataan jo paluuta takaisin aitoon yhteisöllisyyteen, luontevaan läheisyyteen ja yhteiseen työhön.
”Monet odottavat tapaamisia ja kokoontumisia. Tuntui riipaisevalta, kun muuan isoäiti mainitsi äskettäin, ettei minua ole halattu viime maaliskuun jälkeen”.

Takaisin Jutut -sivulle