Sauli Niirasen työuralle arvoisensa päätös

Sauli Niiranen teki Vihannin Vedellä reilun 32 vuoden työuran. Viime torstaina hän vietti läksiäisiään ja saapui juhlaan arvoisellaan tavalla: vuosimallin -56 Ford Fairlanen kyydissä.

 

Pöydät oli juhlavasti katettu Vihannin nuorisoseurantalolla, kun Vihannin Veden pitkäaikainen työntekijä jätti työpaikalleen jäähyväisensä. Vihannin Veden pitkäaikaisimpiin työntekijöihin kuulunut Sauli Niiranen jätti rakkaan työpaikkansa taakseen heinäkuun alussa. Koronatilanteesta johtuen Niirasen läksiäisjuhlat pystyttiin järjestämään vasta lokakuussa. Viime torstaina nuorisoseuran talolla riittikin koko joukko onnittelijoita miehen pitkän työuran varrelta.
Sauli Niiranen muistelee reilun 32 vuoden työrupeamaansa hyvillä mielin. Vaikka Vihannin Vedellä on ollut vuosien varrella haasteita kuten muillakin seudun yrityksillä, on niistä aina päästy yli, eikä esimerkiksi yhtään lomautuspäätöstä ole tarvinnut tehdä.
”Hyvä työnantajahan tämä vesilaitos on ollut. Leipä on tullut koko ajan eteen, ei ole tarvinnut koskaan nälissään olla”, hymyilee Sauli Niiranen.
Noinkin pitkä työrupeama saman yrityksen palveluksessa on merkki siitä, että myös työnantaja on pitänyt Sauli Niirasen työpanosta arvossaan. Vihannin Veden nykyinen toimitusjohtaja, Sauli Niirasen tytär Mervi, antaa lämpimän mutta puolueettoman arvion entisestä työntekijästään.
”Kyllähän me Saulia kaivataan. Hän oli pidetty työntekijä”, kiittelee Mervi Niiranen.
Niin Sauli Niiranen kuin tytär Mervikin kertovat, että sattumalla tai kohtalolla on ollut näppinsä pelissä siinä, että he kumpikin ovat päätyneet juuri Vihannin Veden palvelukseen.
”Aloitin aikoinani Vihannin Vedellä kesätöissä ruohonleikkaajana. Sitten menin insinöörikouluun ja tein kaikki lomat töitä talossa. Sitten kun näytti siltä, ettei Vihannista löydy pitempiaikaista työtä, kävin tekemässä vuoden töitä toisella paikkakunnalla. Mutta kuin sattumalta eräs Vihannin Veden työntekijä lähtikin pois ja minä pääsin hänen tilalleen”, Mervi Niiranen muistelee.
”Minä olin vielä Outokummulla töissä luottamustehtävissä, kun johtaja kertoi meille työntekijöille yhdessä saunaillassa, että teidän kannattaisi alkaa hakea töitä jostain muualta. Siinä tilanteessa omatkin silmäni aukesivat ja vähän myöhemmin tuli sopivasti vesiyhtiössä paikka auki. Olisin minä päässyt Tornion terästehtaallekin töihin, mutta en lähtenyt. Synnyinpitäjään päätin jäädä, enkä ole päätöstäni katunut”, Sauli Niiranen toteaa.

Sauli Niiranen toimi Vihannin Vedellä aluksi laitosmiehenä, mutta loppuajasta titteli vaihtui putkimestariksi. Työtehtäviin kuuluivat puhdasvesilaitosten hoito sekä vesiputkien hitsaustyöt. Niirasen mukaan työtehtävät muuttuivat merkittävästi vuosikymmenten aikana.
”Alussa oli paljon johtovuotoja, joita paikkailimme yökaudet. Mutta kun ne saatiin korjattua, alkoivat vuotojen korjaukset vähentyä”.
Vastapainoa fyysisesti raskaalle työlle Sauli Niiranen sai ja saa edelleen judosta. Tämän lajin hän aloitti Raahessa vuonna 1986. Pari vuotta tämän jälkeen syntyi Niirasen toimesta oma judoseura kotikuntaan Vihantiin.
”Mitkään muut lajit eivät kiinnostaneet minua silloin. En osannut hiihtää, enkä juosta. Judo on jostain syystä kiinnostanut minua aina”, hän pohtii.
Vihannin Judolla on tänä päivänä harrastajia noin 35. Sauli Niirasen mukaan seuran tulevaisuus näyttää hyvältä.
”Ihan hyviä nuoria on tulossa koko ajan, ja nyt syksyllä olemme päässeet taas harjoittelemaan koronatauon jälkeen”.
Judon lisäksi Sauli Niirasella jää aikaa myös toiselle rakkaalle harrastukselle, nimittäin vanhojen koneiden ja laitteiden entisöinnille. Läksiäisjuhliinkin hän halusi tulla tilaisuuteen sopivalla tavalla: vuosimallin -56 Ford Fairlanen kyydissä.
”Tämä auto on vuoden vanhempi kuin minä. Halusin tulla juhliin oman ikäisellä autolla, mutta sellaista ei Raahen seudulta löytynyt”, harmittelee Sauli Niiranen.

Takaisin Jutut -sivulle