LTV oli edelläkävijä

LTV:n viimeisessä lähetyksessä esiintyivät muun muassa Anja Kaartinen ja Leo Laakso. (Kuva: Taimi Laitala)

 

Lampinsaaressa oltiin 1980-luvun puolivälissä aikaa edellä.
Kaivoskylässä tehtiin paikallistelevisiota pienellä, mutta energisellä joukolla.
Kylälegendan mukaan LTV:n lähetyksen aikana Lampinsaaren raitilla eivät liikkuneet edes kulkukissat, kun kaikki olivat kotisohvilla katsomassa viikoittaista ohjelmaa.
Tekijäporukan yhtenä jäsenenä ollut Ari Vilminko muistelee LTV:n aikaa lämmöllä.
”Ohjelmamme herätti suurta kiinnostusta jo syntyessään. Ensimmäisissä lähetyksissä olivat paikalla lukuisat paikalliset ja valtakunnallisetkin mediat. Se oli erikoista aikaa, sillä olimme Suomessa aivan ensimmäisiä kaapelitelevisioita.”

LTV toimi yhden kevään ajan. Ajatuksen paikallistelevisiosta keksi jo edesmennyt Pentti Krapu.
Keskiviikkoillan kohokohta kesti pari kolme tuntia riippuen siitä, kuinka paljon toimituskunta oli viikon aikana ehtinyt saada aineistoa kokoon.
Lampinsaaressa oli poikkeuksellinen tilanne, sillä kylän televisioantennista lähti johto jokaiseen talouteen.
”Pentti mietti, miten tuon tilanteen voisi hyödyntää. Siitä hän sitten keksi paikallistelevision.”
LTV näkyi pelkästään Lampinsaaressa.
”Lähetystä tultiin katsomaan Vihannin kylältä ja jopa Oulaisista saakka. Lampinsaarelaiskoteihin mentiin vierailuille juuri sopivasti lähetysten aikaan.”
Ohjelmaa tehtiin 5-6 ihmisen ydinryhmän voimin. Uutisia, urheilua, lastenohjemaa, ajankohtaisia haastatteluja ja tietenkin lampinsaarelaisten perheiden kuulumisia.
”Lähetys oli enimmäkseen suora, mutta mukana oli myös ennalta äänitettyä materiaalia. Kuvauskaluston Pentti osti silloiselta Mainostelevisiolta. Kahden kameran lisäksi kauppaan kuului kuvaaja, joka oli meillä ensimmäisessä lähetyksessä opastamassa, mutta sen jälkeen saimme pärjätä omin päin.”
Ohjelmaa lähetettiin Kaivoshovin painisalissa.
”Me tekijät olimme Penttiä lukuun ottamatta kaivoksella töissä ja teimme televisiota työn ohessa. Emme saaneet korvausta ohjelman tekemisestä, vaan sitä tehtiin vapaa-ajalla omasta halusta.”
Tekevälle tahtoo sattua ja niin sattui usein myös LTV:n toimitukselle.
”Teimme kerran haastattelun kovassa tuulessa. Olimme unohtaneet mikrofonin päältä suojan pois, joten haastateltavan ääni peittyi kokonaan tuulen alle. Katselijat kyllä ymmärsivät, kun selitimme, että toisinaan näissä hommissa voi käydä näinkin. He ymmärsivät, että emme olleet televisioalan ammattilaisia.”

Vilminko palaa – lähes 40 vuotta myöhemmin – viikoittain LTV:n aikaan.
”Harmi vain, että lähetyksiä ei taida olla enää missään tallessa. Ne kyllä taltioitiin, mutta nauhat ovat tainneet kadota vuosien varrella johonkin.”
Lampinsaaren oman televisiokanavan loppu tuli liian aikaisin vastaan.
Kaikki päättyi siihen, kun idean isä, Pentti Krapu, muutti pois paikkakunnalta. Samalla päättyivät legendaarisen LTV:n lähetykset.
”Oli selvää, että Pentin lähdettyä televisiokin loppuu. Ei siitä ollut kahta puhetta. Kaikki laitteetkin olisi pitänyt hankkia, joten ei jatkoa taidettu vakavasti edes harkita.”

Takaisin Jutut -sivulle