Mainos

Kun perheeseen ei tullutkaan vauvaa vaan suru

Pikkuveli oli syntynyt.
Ja samalla kertaa pikkuveli oli kuollut.
Kirjailija Anna Elina Isoaro ja kuvittaja Mira Mallius tekivät lastenkirjan, jota kenenkään ei pitäisi joutua tekemään tai lukemaan. Kumpikin on kokenut oman lapsensa varhaisen kuoleman.
Oulaisista lähtöisin oleva Isoaro käsitteli aihetta jo aiemmassa runokirjassaan Tämänilmaiset (Aviador 2019). Sinä yönä tuli talvi on kuitenkin lastenkirja. Se on kerrottu perheen isoveljen näkökulmasta, lapsen silmin. Teos on toisaalta realistinen täsmäkirja, jonka avulla aikuinen voi käsitellä lapsen kanssa vaikeaa aihetta ilman enkeliselityksiä, toisaalta taideteos itsessään.

Teoksen kieli on selkeää ja päälausepainotteista. Teoksessa ei kikkailla runoilijan kauniisti kaikuvilla sanoilla, vaan koskettavuus syntyy puhtaasti sisällöstä. Kieli tavoittaa lapsen näkökulman uskottavasti ja arkisen konkreettisesti: ”Joidenkin työ on kuljettaa kukkakimppuja sureville perheille. Olohuoneemme alkoi näyttää kukkakaupalta. Leikin maljakoiden seassa legoukkojen viidakkoa.”

Tapahtumat etenevät isoveljen arjen, usein leikin, kautta. Kuten monesti kriiseissä, lapsi kokee välillä jäävänsä ulkopuolelle, turhautuu ja vaatii huomiota. Isoveli on kuitenkin surussa myös mukana esimerkiksi antamalla äidille ”vaunuvaroituksen”, jos ulkoillessa näkyy lastenvaunuja, koska silloin äitiä itkettää. Onneksi on mummu, isän korjaama lentokone ja iltapalaksi lettuja.

Tätä teosta ei voi selittää puhki eikä tarvitse varoa paljastamasta juonta tai loppuratkaisua. Tämä täytyy kokea – sillä varoituksella, että suru ei puhdista.

Malliuksen visuaalinen panos on vahva. Värit on murrettu synkiksi mutta harmonisiksi, ja niillä maalataan surun täyttämä arki juuri oikealta korkeudelta. Hautajaisissa näkyy vain mustiin pukeutuneiden aikuisten jalkoja, joita pitkin isoveli huristelee pienellä, keltaisella leikkiautolla. Vaikka kuvituskin pysyy konkretiassa, se tekee paikoin näkyväksi enemmän kuin teksti, mikä laajentaa ja monipuolistaa kerrontaa. Isoveljen paidassa lukee Superhero.

Sydämen palasiksi särkevästä aiheestaan huolimatta teoksen loppu on valoisa. On kulunut kolme vuotta pikkuveljen syntymästä ja kuolemasta. Isä ottaa kullankeltaisella pihalla perheestä selfien, jossa kaikki hymyilevät. Toivoa antava selfie voi kuulostaa banaalilta, mutta se alleviivaa teoksen tapaa saavuttaa pieniä, arkisia yksityiskohtia kuvaamalla jotain suurempaa.

Haluaisin antaa lastenkirjalle K18-merkinnän varoittamaan liian voimakkaista tunnekokemuksista, mutta kun en voi.

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Sinä työnä tuli talvi. 32 sivua, WSOY.

Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa.

Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi

Takaisin Jutut -sivulle