Kolumni: Terve, sanoi kakka

”Jospa syön loppuun ja kerron sitten”, vastasi ystäväni kysyessäni kakkojensa laatua. Vastausta ei koskaan kuulunut. Onko aihe edelleen tabu vai onko se tabu vasta nyt, kun ihmisten kiiltokuvaelämä näyttää täydelliseltä eikä rinsessatkaan piere?
Kuinka vain, mutta aihe on tärkeä ja sen tulisi kiinnostaa kaikkia ainakin oman tuotoksensa osalta. Kakka kertoo kohtalomme, onnemme ja ahdinkomme! Se on pikadiagnoosi edellisten tuntien suuhun laittamisistasi, raportti kuukausien ajalta ja ohje tulevaisuudelle. Tämän kaiken tiedon saat kurkkaamalla asioituasi sinne pönttöön. Mieti taajuutta ja arvioi suorituksen helppoutta.
Muoto, väri, koostumus: niihin suuntaa kiinnostus! (Tutustu: Bristolin ulosteskaala)
Ja miksihän tämä nyt sitten minua vaivaa? Siksi, ETTEI SIITÄ SAA PUHUA! Ainahan se semmoinen inspiroi. Ja oli sitten yks toinenkin juttu… Kerron, ihan vain meidän kesken, että mulla tuli vaaleita kääkylöitä. Muitakin oireita oli ja tohtorille oli mentävä. Terve kuin pukki olin tietysti. Ehkä tiedosta rentoutuneena kakkakin vähitellen ruskettui. Joku selvyyshän tilaan oli silti saatava: löysin itseni lukemasta muun muassa Kehon korjausopasta ja Biohakkerin käsikirjaa sillä seurauksella, että nyt voin luennoida asiantuntevasti myös kakasta ja siihen johtavista syistä. Itseäni sapettaa ja siksi kakkaelämä on kiintoisaa ja vaihtelevaa.
Kumpaakin edellä mainittua opusta suosittelen kaikille.
Toisaalta on hieman outoa, jos elämä pyörii oman kakan, tai navan, ympärillä. Terveydentuntoon vaikuttaa niin moni asia, ettei opiskeltavat ja huomioitavat seikat taida loppua koskaan. Hiljentynyt elämänrytmi on saanut monet havahtumaan kehonsa viesteihin, mikä tietysti on huippu juttu. Meissä on paljon vaiennettua viisautta, mutta olemme opettaneet kehomme pahoillekin tavoille ja se on sisäisessä viestinnässä huomioitava. Mielihalut ja -pahat saattavat olla totuttuja prosesseja, joita tulisi tarkastella analyyttisesti ja armollisesti. Mutta kohtuus tässäkin. Pääasia, että nauttii elämästä eikä stressaa.
Suomessa ihmisistä pidetään huolta, pääsääntöisesti hyvin. Saamme itse valita, milloin syömme ja liikumme. Kiitollisuus on terveellinen tunne.

Elina Piippo