Kolumni: Rutkasti riimejä, ratoksenne!
Tein jälleen kuolemansiivousta kuvitellen inspiraation johtuvan huomenna starttaavasta pyöräreissusta. Siihen kuului tällä kertaa kukkapenkin siirto ja sukkien paritus. Huomautin jälkikasvulle, että kaivaisi kaapeistaan yksinäiset, jotta pääsisin jatkamaan tärkeää operaatiotani.
”Ei mullookku omat. Eikä mua haittaa parittomat”.
Senkin kakara! Nyt tuo riimi jäi pyörimään päähän. Tilanne eteni niin pahaksi, että piti jättää kukkapenkin reunuskivien ylöspunnerrus kesken ja kynäillä vihkoon:
”Ihan sama sukille, vaikkon parittomat. Pätee myöskin housuille; riittää etton omat!”
Näin syntyi… runo?
Kivi vieri, eikä voinut mitään. Inspiraatio kai maksoi huomiostani penkin reunuksia paremmin ja havaitsin kahvikupposen äärellä pyöritteleväni uusia riimejä, jotka liittyivät kuukautiskiertoon ja ailahtelevaan keskittymiseeni. Hormonit olivat kuolemansiivoukseni taustalla eikä suinkaan tuleva retki. Tämä oli tunnustettava ja antauduttava sanahelinän vietäväksi.
Naisen aatos vaihtelee, rytmin antaa kuu.
Seuraa toisten kaihtelee, kun siivoon innostuu.
Saattaa myöskin torailla, vaikk’ tiedä syytä et
ja hetken pääst’ jo porailla; paras jos vaikenet.
Mut jos vaan paistaa aurinko, tekee sen joka suunnalta!
On onnen avain nurmikko, löytyy Koti puun alta.
”Elä nyt näitten kans sitte!”, miettii mies, kaikkeen viaton.
”Tuuli vaihtuu, on
taas ’mää itte!’. Oisko
helpompi olla akaton?
Ei, ei ratkaisu se liene, vaikka kyllä houkuttaa…
Pyörii piiri muttei pienene, noita-akka kun rakastaa!”
Semmoinen hormoniruno putkahti! Ihanahan näitä on päästellä. Ja nostella hattua kaikille oman elämänsä runoilijoilla. Herra Vanhalalle julkaisusta ja pöytälaatikkotähdille kanssa. Pääasia, että antaa tulla ulos, jos on tuloillaan. Tavalla tai toisella. Itsensä jarruttelu, vähättely ja toisten toiveiden mukaan eläminen tekee vähintäänkin surulliseksi, ellei jopa sairaaksi.
Taas jäi kesken siivous ja maailman järjestäminen. Toivon kovasti, että selviämme reissusta ehjänä ja pääsen jatkamaan. Omasta käytöksestähän se useimmiten on kiinni. Jos olet autoilija, voit edesauttaa meitä ja kanssa veivaajia turvallisesti eteenpäin ohittamalla riittävän kaukaa. Puoli metriä ei riitä. Paitsi ahvenen pyynnissä.
Elina Piippo
