Mainos

Kolumni: Nykyajan siltarumpupolitiikkaa

Suomen keskustalle aluepolitiikka on ollut aina tärkeää. Menneinä vuosina keskustan aluepoliittisia toimia pidettiin siltarumpupolitikointina ja taidettiinpa sitä nimittää myös ”pekkaroinniksi”.  Kyse on siitä, mitä pidetään tärkeänä ja keskustalle se on alueiden tasapuolinen kehittäminen.

Kekkosen aikana se tarkoitti Rautaruukin ja muiden isojen teollisuuslaitosten rakentumista vaikean työttömyyden alueille. Kekkosen aikana rakennettiin myös kattava tieverkosto koko maahan. Tämän päivän siltarumpupolitiikkaa on uuden ajan liikenneinfran eli tietoliikenneyhteyksien rakentaminen koko maahan. Toki väylät ja tiet ovat edelleen elinehto koko maan elinvoimaisuudelle, ja niiden ylläpitämiseksi pitää maakuntien edustajien olla valppaana. Etelän kasvukeskuksiin rakennetaan muutenkin siltoja ja ramppeja sujuvoittamaan alati kasvavaa liikennemäärää.
Viime viikolla liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti kansallisen laajakaistaohjelman toimeenpanosta. Jo tälle vuodelle budjetoidun 5 miljoonan euron lisäksi hallitus osoittaa EU:n elpymisvälineestä 50 miljoonaa euroa ja maaseuturahastosta 16 miljoonaa euroa nopeisiin laajakaistayhteyksiin. 

Tämä tarkoittaa sitä, että huippunopeat tietoliikenneyhteydet voidaan rakentaa myös sellaisilla alueilla, joille niitä ei markkinaehtoisesti tulisi. Tulevaisuudessa etätyön tekeminen on aidosti mahdollista, vaikka mökiltä käsin.
Työn perässä ovat nuoret ihmiset lähteneet Raahen seutukunnasta kohti Etelä- Suomea ja ulkomaita myöten. Jo käsite ”työn perässä” antaa ymmärtää, ettei kotiseudulta pois lähteminen ole aina ollut mieluista. Toimivat nettiyhteydet tulevat mullistamaan tämänkin asian. Koronakriisin aikana on nähty, että varsin monia töitä pystyy tekemään kotonaan, eikä tuottavuus ei ole laskenut. Etätyötä tekevät ovat kokeneet muutoksen voittopuolisesti hyväksi, kun työmatkojen loputtua on jäänyt enemmän aikaa perheelle ja vapaa-ajalle.

Nyt kun tahtotila on kohdillaan, täytyy varmistaa, että kaistaa rakennetaan riittävästi niin graafikolle kuin lypsyrobotille. Ei saa käydä kuten seitsemän vuotta sitten siirtyessäni Siikajoelta opettajaksi Raaheen.  Jouduin tekemään kaksi tuntisuunnitelmaa joka oppitunnille: suunnitelman A sellaiselle koulupäivälle, jolloin nettiyhteydet toimivat ja suunnitelman B niille päiville, kun nettiyhteydet eivät toimineet liian monen samanaikaisen käyttäjän vuoksi. Kotikaupunkini Raahen eduksi kerrottakoon, että tilanne korjaantui kyllä talven aikana, kun ymmärrettiin laajentaa kaistaa kasvavan käyttäjäkunnan mukaiseksi.

Nopea netti avaa maailman joka kodista. Se luo mahdollisuuden valita itse, missä asuu, viettää vapaa-aikaa ja tekee työtä. Tätä voi kutsua jonkin sortin digivallankumoukseksi, niin suuria mullistuksia se on jo tuonut ja ehtii vielä tuomaan ihmiskunnalle.

 

Hanna-Leena Mattila

Takaisin Jutut -sivulle