Mainos

Kolumni: Maailma muutoksessa

Meidän kaikkien elämä on täysin muuttunut viime pakinasta. Juuri kuin olin totutellut olevani karanteeni ja riskiryhmä, minusta tuli vielä omaishoitaja. En suosittele. En ainakaan näissä olosuhteissa, joissa saa mennä henkensä kaupalla apteekkiin ja kauppaan.
Nyt olen päättänyt käyttää kauppa-apua. Se tuntuu tosi vaikealta. Mietin ja mietin kauppalistaa, että tilaus riittäisi viikoksi, ihmisille, koirille, kissoille ja hevosille. Potilaalle vaihteeksi vaaleaa leipää, koirille h-keuhkoja, kissalle Lidlin napuja ja hevosille puolalaisia
omenoita jne. Ennen kaupassa saattoi pyörähtää vaikka joka päivä, mutta ajat muuttuvat.

Tytärkin naputti, että isä ei saa riittävästi lihaa, kun veriarvo on leikkauksen jälkeen alhainen. Hänen miestään maksat ja veriletut eivät ole mistään kotoisin, vaan pitää olla oikeaa lihaa. En edes viitsinyt tarkentaa, että riskiryhmäläisten kauppavuorolla aamun seitsemästä kahdeksaan pitää ostaa sitä, mitä tiskistä siihen aikaan sattuu löytymään. Uusia leipiä ei ole muuta, kuin kaupan omat leipomukset, tarjouksista puhumattakaan. Parhaat lihat saa se, joka pääsee rynnistämällä ensimmäisenä lihatiskiin.
Viime viikolla seitsemältä rynnisti kauppaan pikaisen laskelmani mukaan kymmeniä ostosten
tekijöitä. Siinä rynnäkässä näytti ainakin turvavälit unohtuneen. Kahta Presidenttipakettiakin jonotti läjässä monta ostohalukasta! Ystävätär on jo vuosia opiskellut italiaa netin kautta. Hänen yksi opettajansa tarjoaa päivittäin nähtäväksi korona-arkea Pohjois-Italiasta. Ystävätär kertoo havainneensa esimerkiksi sen, että italialaisessa kaupassa on nyt turvavälit piirretty lattiaan. Italialainen ei rynnistä myöskään kassalle heti edellisen perään, vaan odottaa, että edellinen maksaa, kerää ostoksensa ja häipyy ennen, kuinon seuraavan vuoro. Myös kotioloissa, ainakin tässä italialaisperheessä, kaupassa käynyt riisuu takkinsa, hattunsa ja kenkänsä ulko-ovelle ja
menee sitten suoraan pesemään käsiään ennen, kuin sulautuu kotiarkeen.

Vastaavasti usassa asuva ystävättäreni on presidentin määräyksestä sulkenut kampaamonsa jo viikko sitten. Hän kertoi, että se on toisaalta helpotus, sillä siellä piti jokaisen asiakkaan jälkeen tehdä kloriittipuhdistus koskien kaikkia mahdollisia paikkoja, johon asiakas oli vain hipaissutkaan. Se oli ollut aika rankkaa varsinkin kun asiakkaat olivat innolla viestittäneet kysymyksiä, oliko kyseinen kauneushoitola-kampaamo juuri sellainen, missä varmasti kloritoidaan.
Pääsiäinen tulee nyt erilaisena kuin ennen. Minulle se on aina muistojen juhla. Kymmeniä vuosia sitten tunsin ensimmäisen kerran esikoiseni liikkeet istuessani pitkänperjantain iltakirkossa. Nyt ei ole kirkkoa, eikä piinaviikon kirkonmenoihin pidä mennä. Ne saadaan etänä.
Hyvää poikkeuspääsiäistä kaikille.

Kaisa Hietala

Takaisin Jutut -sivulle