Mainos

Kolumni: Kun puuttuu häviämisen jalo taito

Vaalikauden loppumetreillä saimme todistaa uskomattomalta tuntuvaa tragediaa, kun presidentti Trumpin kannattajat yrittivät vallankaappausta tunkeutumalla Yhdysvaltain kongressirakennukseen. Hyökkäyksessä kuoli muutama Trumpin kannattaja ja loukkaantui toistakymmentä poliisia. Yhdysvallat on maailman vanhin demokratia, joten fyysinen tunkeutuminen vallan pyhättöön järkytti ihmisiä ympäri maailman. 
 
Donald Trump oli ollut presidenttinä toista vuotta kesällä 2018, kun olimme perhematkalla Yhdysvaltain länsirannikolla entisissä kotimaisemissa. Tapasimme puolikymmentä perhetuttua menneiltä vuosilta ja keskustelua syntyi myös heidän uudesta johtajastaan. Heillä kaikilla oli samansuuntainen käsitys: he häpesivät öykkärimäisesti käyttäytyvää presidenttiään.  
 
Liikemies Donald Trump oli jo ensimmäisen vaalikampanjan aikana osoittanut häikäilemättömyytensä edetä päämäärään keinoja kaihtamatta. Vaikka presidentinvaalikampanjoissa oli totuttu näkemään monenlaista loanheittoa, nosti Trumpin retoriikka ja toimet sen uudelle tasolle. Toki Yhdysvaltain vaalijärjestelmä muodostui lopulta rouva Clintonin esteeksi presidenttiyteen, vaikka hän saikin liki kolme miljoonaa ääntä enemmän vaaleissa kuin Donald Trump. 
 
Entisen varapresidentti Joe Bidenin voitto Donald Trumpista symboloi laajassa mittakaavassa maltillisen politiikan voittoa valheita ruokkivasta populismista, yhteistä hyvää etsivän voittoa kansakunnan kahtiajakautumisesta ja globaalia vastuuta tuntevan voittoa itsekkäästä nationalismista. Yhdysvallat on edelleen maailman supervalta, jonka tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat koko maailmaan. Ei ole yhdentekevää, kuka sen johtajan kulloinkin on. Arvaamaton ja epärationaalisesti käyttäytyvä johtaja on turvallisuusriski maalleen ja koko maapallolle. 
 
Olimme ehkä turtuneet Donald Trumpin retoriikkaan kuluneiden neljän vuoden aikana niin, ettemme ottaneet tosissamme hänen aikeitaan mitätöidä vaalitulos, jos se on hänelle epämieluisa. Tuntui aika epätodennäköiseltä, että kukaan täysijärkinen kyseenalaistaisi vaaleja, josta puolueettomat tarkkailijat eivät löytäneet moitittavaa. Jälkinäytös onkin ollut irvokasta seurattavaa. 
 
Tarvitaan ajallista etäisyyttä, jotta Donald Trumpin kaudesta voidaan summata hyvät ja huonot puolet kansallisessa ja kansainvälisessä perspektiivissä. Tällä hetkellä näyttää, että hänen hyvätkin tekonsa peittyvät huonon häviämisen ja vastuuttoman johtajuuden alle.  
 
Uskon, että maailman vanhin demokratia toipuu synkästä hetkestä, mutta vaikeissa olosuhteissa alkaa Joe Bidenin kausi. 

Hanna-Leena Mattila

Takaisin Jutut -sivulle