Kolumni: Elämänlanka

Katselet omaasi, tunnustelet. Millainen se on?
Paksua, harmaata suomenlampaan villaa vaiko silkkistä, seitinohutta ja hohtavaa? Onko se solmussa? Vai onko joskus ollut ja siitä muistona olevan möllykän perästä huomaat värin ja suunnan vaihtuneen?
Jokin lanka on kietoutunut omasi kanssa. Lankanne kiemurtelevat aika-avaruudessa loikkien sinne tänne. Välillä ne ovat kaukana toisistaan sykkien punavioletin hehkuisina, toistensa luo pyrkien. Saavuttaessaan toisensa ne rauhoittuvat ja etenevät vakaina ja vahvoina.

Huomaat uuden, ohuen ja puhtaan säikeen puikkelehtivan punoksessanne, kenties jopa useamman. Iloisesti nämä letittyvät toisiinsa ja muut kulkevat lomitse, ehkä hetken yhtä matkaa edeten.
Jossain vaiheessa kuitenkin huomaat, että ohuet, hohtavat langat ovat vahvistuneet, saaneet oman sävynsä ja liukuneet kauemmas, jopa näkymättömiin. Se vahvakin lienee hukkunut johonkin umpisolmuun ja lankasi leijailee yksin, vailla päämäärää ja väriset kylmästä.

Näet sumeasti ympärillesi, on haaleaa ja haikeaa. Jossain vaiheessa saapuu odottamatta valo ja ihmettelet, miten täynnä erilaisia lankoja tämä ulottuvuus onkaan!
Lähestyt varovasti kimppua lankoja, joissa toistuvat värisi. Kuinka ollakaan, kohta pingahtelet räiskyvänä ympäriinsä, hengästyen elämänilosta! Et muistakaan, kuinka olit hetki sitten melkein katkennut, väritön ja nuhjuinen.
Matonkutoja palaa työnsä ääreen, tutkii sitä arvioiden ja pyöräyttää uutta kudetta kävylle. Hän ohjaa tottuneesti lointa polkusista, syöttää kuteen viriöön ja pian se saapuukin ihmeellisen maton toiselle reunalle. Täällä ei aikayksiköitä tunneta. Kaikki tapahtuu heti ja ei koskaan.
Kriittinen hetki elämänlankojen kannalta ei ole kutojalle mitenkään erityinen. Hän tarttuu kaidepuuhun napakasti ja kiskaisee itseään kohti. Kerran, toisenkin. Hyvä tuli.

Ihmisten maailmassa maa tärisee, sairaudet leviävät ja elämänlangat heikentyvät, katkeilevat. Toisaalla perheet järjestävät elonkorjuujuhlia, syövät, kertovat juttuja ja nauravat mummolle, jonka juoppokepillä pyöriminen saa kellahtamaan viinimarjapensaaseen. He kiinnittyvät toisiinsa entistä lujemmin ja heidän siteensä on vahva.  

Elina Piippo

Takaisin Jutut -sivulle