Kaikki saavat tulla

On tiistaiaamu ja perhekerho alkamassa. Kello lähentelee puolta kymmentä. Pian he tulevat, täyttävät pihan ja eteisen. Kohtaan iloisia silmiä ja hymyjä, ujojakin katseita. Pienet ja suuret, Taivaan Isän rakkaat, ihana kun taas jaksoitte tulla pitkienkin matkojen päästä. Joku on jo ehtinyt riisua ulkovaatteensa ja juoksee hakemaan tarraa kerhokorttiinsa. Kerhomummot ja ohjaajat avustavat pieniä toimissaan. Leikit ja pelit alkavat. Huoneista alkaa kuulua mukava puheensorina ja leikkien äänet.
Kun piha hiljenee, myös me hiljennymme aamuhetkeen kynttilän äärelle. Lapset etsivät korista kerhopehmot syliin ja hakeutuvat kavereidensa viereen istumaan. Osa istuu oman läheisen sylissä. Osa tepastelee milloin mihinkin. Pienet tehtävät odottavat lapsia. Kuka saa vuoron sytyttää, soittaa, aukaista? Laulu soi iloisesti yhteisvoimin. Kuulemme kertomuksen paimenesta, joka kadottaa lampaansa. Paimen etsii, kunnes löytää kadonneen. Lastenohjaaja kertoo, että Jeesus on kuin tuo hyvä paimen. Hän tahtoo olla meille turva ja pitää meistä huolta. Jeesus rakastaa kaikkia lampaitaan, sinua, minua, ihan meitä jokaista.
Kahvi ja sämpylät tuoksuvat. Lapset kiirehtivät keittiöön ja tiputtavat kolikon kerhopossuun. Kerhomummut ja ohjaajat tarjoavat sylinsä pienille halukkaille, jotta äidit saavat juoda kahvinsa rauhassa ja vaihtaa toisten äitien kanssa kuulumisia. Vertaistukea tarvitaan ja sitä saadaankin. Osalla lapsista on kiire syödä, sillä he muistavat, että askartelu odottaa kerhotilassa. Tänään askarrellaan lampaita. Toiset malttavat syödä nautinnolla ilman kiirettä. Sitten taas pelit ja leikit jatkuvat. Satuhetkikin löytää paikkansa.
Kerhoaamu lähentelee loppuaan. Yhdessä siivotaan leikit pois lattioilta ja kokoonnutaan vielä yhteiseen leikkiin ja lauletaan loppulaulu yhdessä. Ihaillen katson, kun kerhon pienimmätkin osallistuvat loppulauluun. Joku tietää, että tämän jälkeen täytyy lähteä kotiin ja pahoittaa mielensä. Joku taas on väsähtänyt aikaisemmin ja pukee jo lähtöään. Vipinää ja vilskettä eteinen täynnä. Kiitellään ja vilkutellaan. Tavataan jälleen ensi viikolla. Kiva kun tulitte iloksemme.
Mutta sitten tuli korona, ei tavattukaan. Jouduimme kaikki jäämään koteihimme ja kokoontumiset kiellettiin. Mutta kerhotädit soittivat koteihin ja posti kulki. Netin kautta sai viettää kynttilähetkeä. Toivotaan, että syksyllä kerho-ovet voivat iloisesti avautua uudelleen. Sinäkin, olet tervetullut mukaan lasten kanssa! Olit sitten äiti, isä, pappa tai mummu, kummi tai kaima. Apukäsiäkin tarvitaan aina!
Nähdään kerhossa, 

Sirkka Huhtanen
lastenohjaaja
Oulaisten seurakunta