Jumalanpalveluksiin lisää yhteisöllisyyttä
Oulaisten seurakunnassa on toiminut vajaan vuoden ajan jumalanpalvelusryhmiä, joiden avulla se on halunnut vahvistaa seurakuntalaisten osallisuutta eri messuissa.
”Toki ennenkin on ollut seurakuntalaisia tekemässä monenlaista. Mutta nyt osallistumista halutaan lisätä entisestään. Kirkossa on meneillään toimintakulttuurin muutos, mikä tarkoittaa sitä, että teemme asioita enemmän yhdessä. Se vain vahvistaa ja tukee jumalanpalveluksen varsinaista sisältöä, siis ilosanomaa Kristuksesta. Yhteinen Jumalan sanan ja ehtoollisen äärelle tuleminen on edelleen se ydinjuttu, kertoo Oulaisten seurakunnan vs. kirkkoherra Rami Niemi.”
RAMI Niemen mukaan seurakuntalaiselle on tarjolla jumalanpalveluksessa monia eri tehtäviä. Perinteisin niistä lienee kolehdin kanto. Monelle seurakuntalaiselle tärkeäksi koettuja tehtäviä ovat myös Raamatun lukeminen, kahvinkeitto ja ehtoollisavustajana toimiminen, joka on mahdollista kirkkoherran luvalla.
”Etenkin ehtoollisavustajia on ollut kiva määrä. Jotkut ovat toivoneet, että vuoroja olisi tiiviimminkin. Välit ovat venyneet pitkiksikin, kun halukkaita on useita, sanoo Rami Niemi.”
Työt eivät toki lopu jumalanpalveluksen jälkeenkään. Esimerkiksi suntio ottaa mielellään avukseen seurakuntalaisia ehtoollisvälinehuoltoon ja muihin tehtäviin.
”Yksi henkilö on erikoistunut juuri tähän tehtävään ja se on hänelle kunnia-asia. Lapsillekin kirkossa riittää puuhaa, esimerkiksi kynttilöiden sytyttämistä, Niemi vinkkaa.” Oulaisten seurakunnan järjestämien messuryhmien ansiosta jumalanpalveluksissa on ollut seurakuntalaisten kokonaan valmistelemia esirukouksia. Rami Niemen mukaan on mahdollista, että jopa saarnan pito voidaan yksittäistapauksessa antaa seurakuntalaisen hoidettavaksi.
”Yleensä tällaisessa tapauksessa saarnan on pitänyt kirkon alaa opiskeleva henkilö, mutta erikseen sovittaessa muukin seurakuntalainenkin voi saarnan pitää. Mitä enemmän seurakuntalaiset ottavat roolia, sitä vahvempi yhteisöllinen kokemus jumalanpalvelus on. Ihmiset saavat siitä itsekin paljon, kun pääsevät esimerkiksi miettimään esirukousta. Kun asioita tehdään yhdessä, hengittää koko jumalanpalvelus ikään kuin isommilla keuhkoilla sisään ihmisten elämää. Jos vain pappi tekee kaiken, jää tilaisuus pelkäksi pintahengitykseksi, Niemi muistuttaa.”
Rami Niemen mukaan uudet messuavustajat voivat tarttua rohkeasti nyt tehtävissä toimivien seurakuntalaisten tai seurakunnan työntekijöiden hihaan tai laittaa viestiä sähköisiä kanavia pitkin.
”Aina toki koetetaan itsekin pyytää ihmisiä mukaan, mutta päälle päin ei aina voi tietää, kenellä halua ja paloa palvella olisi, Rami Niemi toteaa.
