Mainos

Jaakkoset kokoontuivat Oulaisissa

Saara Simonsbacka muisteli Paula Jaakkonen-Tanskalalle Oulaisissa asumisaikojaan. Paula on jo kolmas sukupolvi samalla Suojalan tilalla.

 

Neuvostoliitolle toisen maailmansodan rauhanehtojen perusteella luovutetun Sallan Tuutikylän Jaakkoset kokoontuivat heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Oulaisiin sukutapaamiseen.
Paikalle saapui kaikkiaan noin 70 henkilöä, joista kauimmainen tuli Bankokista. Ruotsiin puoli vuosisataa sitten menneitä oli myös useita.
Tapaaminen järjestettiin nyt kolmatta kertaa, ja ensimmäisen kerran Sallan ulkopuolella. Siksi teemana oli evakkotaival. Aiheeseen ja suvun vaiheisiin liittyvän alustuksen piti Katja Kiipeli-Jaakkonen. Työkseen historiaa opettava valotti evakkouteen johtaneita syitä ja seurauksia sekä yleisen historian valossa että suvun kolmanneksi vanhimman, pian 90-vuotiaan oulaistelaisen Olavi Jaakkosen haastattelujen perusteella.
”Tuutikyläläisille annettiin neljä tuntia aikaa lähteä evakkoon. Sinne jäivät kaikki: koti, porot ja muu karja. Mukaan sai ottaa vain tärkeimmät eli lämmintä vaatetta, vähän ruokaa ja sen, mitä jaksoi kantaa”, Olavi Jaakkonen kertoo.

Alakurtilla talvisodan syttymishetkellä asuneille evakkoon lähteminen oli vieläkin nopeampi, vain muutamia minuutteja.
Esimerkiksi Sanni Jaakkosen paistumassa olleet leivät jäivät Jussilan-Matin uuniin, koska niitä ei saanut jäädä ottamaan mukaan. Lapset käärittiin lähdön hetkellä viltteihin ja istutettiin Kurtti-Erkin poron kyytiin, koska ei ollut aikaa alkaa pukea vaatteita päälle lapsille.
”Minua harmitti se, että Taimi-tätini kaunis nukke laitettiin sängyn alle piiloon, eikä sitä saanut ottaa mukaan”, marraskuussa 1939 juuri ennen talvisodan syttymistä neljä vuotta täyttänyt oulaistelainen Maire Pihlajaoja muistelee pian 80 vuoden takaisia tapahtumia.
Rauhan tulon jälkeen vuonna 1945 osa Jaakkosista halusi muuttaa pois rajaseudulta, koska ”kotiin Tuutiin” ei ollut enää paluuta.
Niinpä Olavi Jaakkosen Albin-isä päätti lähteä etsimään läntisestä Suomesta uutta asuinseutua. Hän hyppäsi etelään menevään junaan, nukahti ja heräsi Oulaisten asemalla, missä jäi pois.
Hän tapasi asemalla kiinteistökauppiaana toimineen Iivari Ruotsalaisen, joka auttoi löytämään Suojalan talon Oulaisten Mäyränperältä.

Kun ”Suojalan ukko” palasi hakemaan väkensä Sallasta Pohjois-Pohjanmaan eteläosaan, vei hän tuliaisina vehnäpullaa ja kertoi hän muulle väelle, että: ”Talo oli kuin harakanpesä, mutta emäntä leipoo siellä mannaa.”
Parasta Jaakkosten sukutapaamisessa on aina välitön tunnelma, toinen toistensa kohtaaminen ja kuulumisten vaihtaminen jopa pitkienkin aikojen jälkeen. Jutut jatkuivat siitä, mihin ne edellisellä kerralla jäivät.
Sukutapaamisten välissä Jaakkoset kokoontuvat Facebookissa Aapu-ukon jälkeläiset –sivulla.

Olavi Jaakkonen kertoi Katja Kiipeli-Jaakkoselle suvun vaiheista Tuutikylästä Oulaisiin. Nelivuotias Ella Jaakkonen kuunteli keskustelua vierestä.

Takaisin Jutut -sivulle