Taukokankaan sotaveteraaneja yhteispotretissa, Toivo Ojala (vas.), Vilho Oravisjärvi, Juhani Haaranen, Alpo Vidnäs ja Mikko Pirnes.

 

Tänä syksynä 30-vuotista juhlavuottaan henkilökunnan kesken juhlinut Taukokangas järjesti lämminhenkisen juhlan myös itsenäisyyspäivänä. Juhlan jälkeen yhteiseen muisteloon kokoontuneet viisi sotaveteraania olivat yhtä mieltä siitä, että nyky-Suomen tärkein asia tuli kovalla työllä ja raskailla uhrauksilla, vaikka se onkin sanottavissa helposti yhdessä sanalla: vapaus.


Oman musiikkipitoisen juhlan jälkeen sotaveteraanit, Juhani Haaranen 92 v Kärsämäeltä, Mikko Pirnes 95 v Haapavedeltä, Toivo Ojala 92 v Merijärveltä, Vilho Oravisjärvi 92 v Pyhäjärveltä ja Alpo Vidnäs 92 v Pyhäjoelta aikoivat vielä asettua katselemaan televisiosta lähetystä linnanjuhlista.


Maanviljelijänä ja rakennustyömiehenä pitkin maata urakoinut Vidnäs odotti juhlalähetystä erityisesti. ”Oma tyttäreni on naimisissa presidentin adjutantin kanssa ja osallistuu aina juhliin. Ei häntä ehkä tv:ssä näy, kun heidän paikkansa on siellä yläparvella.”


Veteraanit sanovat, että jos heille kutsu Linnaan kävisi, niin tottahan sitä pitäisi sitten pukea puku päälle ja mennä. Haaranen kuitenkin huomauttaa, että ei lähtisi kovin mielellään. ”Ei sinne haluais herrojen sekkaan mennä tällainen maalaismoukka.”


Haaranen ja Vidnäs taistelivat samoilla tantereilla Kannaksella ja kumpikin haavoittui, parani jotenkuten ja jatkoi elämäänsä maata viljellen ja lapsia saaden. Vaimo kaikilta on jo kuollut, osalta kymmenen vuotta sitten, mutta lapset ja lapsenlapset käyvät Taukokankaalla tervehtimässä.

 

Oulaisten puhallinorkesteri viihdytti tutuilla sota-aikaisilla lauluilla ja esitti muun muassa hienon sikermän Toivo Kärjen sävellyksiä.


Liikuttava kohtaaminen


Veteraanit katsovat aika tyytyväisin silmin nyky-Suomea. ”Elämä on herkullista. Kaikki voi hyvin”, Juhani kuvaa. Mikko Pirnes sanoo kuitenkin muutaman kriittisenkin sanan. ”Kaikki menee vähän liian sähköseksi. Kun pankkiin menee, ei muuta kuin muovikorttia saa katsella. Ja sitten, maassa on liikaa pikkupuolueita, joilla ei ole sanottavaa.” Mikon vieressä istuva Toivo Ojala kuitenkin huomauttaa heti, että hyvinhän ne pikkupuolueetkin kantaa vaaleissa ottivat.


Pari asiaa Suomessa voisi veteraanien mielestä olla toisin. Ennen tehtiin kaikki käsivoimin, nyt koneilla jopa liikaa. Alpo kuvailee Suomen menoa: ”Miten se nyt sanotaan: niin kuin märkä palaa.”


Toivo Ojalan ja Vilho Oravisjärven tiet kohtasivat rintamalla ja nyt uudelleen Taukokankaalla. ”Tässä on mies, jonka minä olen haavoittuessa rintamalla sitonut”, Toivo Ojala sanoo ja tarttuu Vilhoa kädestä kiinni. Oravisjärvi haavoittui kranaatin sirpaleista jo 19-vuotiaana moneen paikkaan kehossaan, mutta toipui vaivoistaan. Nyt kunto on aivoinfarktin takia kuitenkin heikentynyt. Myös sitoja itse haavoittui myöhemmin Lapin sodassa Ivalossa molempiin jalkoihin. Mikko Pirnes muistaa oman haavoittumisensa tasan tarkkaan: juhannuksen aatonaattona 1944 katkesi lihas oikeasta käsivarresta Karisalmessa.


Toivo ihmettelee yhä sitä, miksi vanhempi ikäluokka kotiutettiin heti rauhan tultua. ”Meille sanottiin, ettei teidän palvelus ole vielä alkanutkaan. Ensin oltiin kaksi vuotta sodassa ja sitten kaksi vuotta armeijan palveluksessa.” Myös Alpo muistelee, että Lapin sodan jälkeen hänen ikäluokkansa jätettiin vuodeksi palvelukseen.


Mikko Pirnekselle on jäänyt mieleen erityisesti presidentti Mauno Koivisto. ”Kävin samat sotatantereet kuin Koivisto, mutta eri aikaan ja eri joukko-osastossa. Hänellä oli turkulainen rykmentti, meillä Kymenlaaksosta. Ja Koiviston esimiehen, Lassi Törnin kanssa käytiin samat paikat talvisodassa: Impilahti ja Klemetin motti. Mekin oltiin linnoittamassa siellä puoli vuotta.”


Lopuksi veteraanit päättävät tarinoinnin yhteiseen toteamukseen: ”Meijän on hyvä asua Suomessa.” Taukokankaan vanhin asukas on joulukuun 22. päivänä sata vuotta täyttävä sotainvalidi. Hän ei jaksanut antaa haastattelua.


Taukokankaan itsenäisyyspäivän juhlaohjelmassa oli Merja Elasvirran juhlapuhe sekä Oulaisten Puhallinorkesterin soittamia lauluja. Ne alkoivat Muistoja Pohjolasta -kappaleesta ja päättyivät Maamme-lauluun. Välissä kuunneltiin mm. kattava sikermä Toivo Kärjen sävellyksistä.

 

 

 

   


Tokola   

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet