Yli 30-vuotisen työuran Oulaisten kaupungilla tehnyt liikuntapaikkojen isännöitsijä Markku Karsikas aloitti työnsä purkupäätöksen saaneesta vanhasta uimahallista.

 

Paljon on vettä virrannut kahdessa uimahallissa niinä yli 30 vuoden aikana, jolloin Markku Karsikas on toiminut Oulaisten kaupungin liikuntapaikkojen isännöitsijänä. Kun hän aloitti uimahallin isännöitsijänä, vanhan uimahallin omistajana oli uimahalliyhdistys. Käytännössä kaupunki kuitenkin huolehti hallin taloudesta. ”Piti kerran kuukaudessa kamreeri Leevi Karsikkaan luona käydä”, muistelee Karsikas. joka ei kuitenkaan ollut lähisukua kaupungin kassanvartijalle.


Uimahallia oli hallinnoinut mahtimiesten perustama yhdistys sen rakentamisesta, vuodesta 1971 lähtien, mutta yhdistys lakkautettiin 1984. Isännöitsijäksi halliin valittu Karsikas hoiti alkuaikoina, uinninvalvontaa lukuunottamatta, kaiken. Hän kertoo, kuinka joutui opettelemaan aluksi kirjanpitoa. Uimaopettajan tehtävät kuuluivat hänelle, ja kun laitosmies jättäytyi pois, Karsikas hoiti myös laitosmiehen työt. Tämä ei ollut aivan outoa, sillä Karsikas oli toiminut edellisessä työpaikassaan Wärtsilällä erikoisputkiasentajana.


”Tein liikuntasihteerin virkavapaan tuurauksia varsinkin Kimmo Jokivartion aikana. Kun kaupunki sitten lakkautti liikuntasihteerin viran, Aitto-ojan Jouni kyseli, jos siirretään Kimmon hommat minulle”, Karsikas kertoo. Näin hänestä tuli kaikkien Oulaisten liikuntapaikkojen, ei vain uimahallin, isännöitsijä.


Karsikas on pitänyt työstään ja nähnyt kaupungin aina hyvänä työnantajana. Alkuun hän kritisoi yhteisten rahojen siirtämistä taskusta toiseen. Esimerkiksi kaupungin työntekijät uivat uudessa hallissa ilmaiseksi, mutta varat tähän käytetään tyky-toiminnasta. Siis samoja kaupungin rahoja, mutta eri tavoin korvamerkittyjä. Nykyisin Karsikas on lauhtunut ja tuumaa vain: ”Tulosvastuualueet, näin se menee.”


65-vuotias, 112-päivänä Raahessa syntynyt Karsikas lähti 18-vuotiaana töihin kumitehtaalle Ruotsiin. Hän oli valmistunut ammattikoulusta autonasentajaksi ja kuuli vanhemmalta veljeltään naapurimaan hyvistä palkoista. Kun nuorimies oppi kieltä, hän yleni muovitehtaan kautta kartonkitehtaalle. Kymmenen vuoden jälkeen, avioiduttuaan ja saatuaan kaksi poikaa, hän palasi Raaheen.

”Raahesta oli silloin vaikea saada töitä. Rautaruukki oli miehensä palkannut, mutta sain työtä Wärtsilältä Ylivieskasta. Olihan se outoa Ruotsin jälkeen. Siellä ei tehtailla lorvailtu, mutta Ylivieskassa istuttiin tupakalla. Minua kun ei tupakka kiinnostanut, niin yrittävät sanoa, että istu vain ja katso piirustuksia, ettet itseäs tapa. Ajattelin, että tällainenko on työtahti. En viihtynyt, vaan lopetin puolentoista vuoden jälkeen, kun sain tämän Oulaisten paikan.”


Karsikas myöntää, ettei työtahti täälläkään kiivas ollut, mutta tiukkeni vuosien myötä, kun kaupunki vähensi väkeä. Muutamia vuosia sitten sivistystoimenjohtaja lisäsi Karsikkaan työnkuvaan salien ja jäähallin vuokraukset, mikä tarkoitti muun muassa sekavien varauslistojen selvittelyä laskutusta varten.

 

 

Ja päätyi tähän. Uudessa uimahallissa on otettu kaikki uimahallin käyttäjät, myös vammaiset, hyvin huomioon jo hallia suunniteltaessa.

 

Jääkiekko läheisin


Karsikas on tyytyväinen, että sai olla näkemässä ja osin vaikuttamassakin uuden uimahallin rakentamiseen. Pitkä tehtäväkaari vanhalta hallilta uuteen päättyy kokreettisestikin uuteen, sillä muutaman viikon ajan Karsikkaan työpiste ehti olla uudella hallilla. Vaikka hän toimi aikoinaan myös uimaopettajana, on miehen omin laji kuitenkin jääkiekko, jota on hienoa edelleen höntsäillä.


”Urheilun suhteen olen kaikkiruokainen, vain lentopallo ei ole luonnistunut. Liikunta olikin toikkarissa aina kymppi.” Nuoruudessaan Karsikas juoksi pikamatkoja ja hiihti. ”Joukkuelajit, kuten kiekko, tulivat myöhemmin.” Kiekon parissa hän oli erotuomarina, valmentajana ja kaksi vuosikymmentä myös Jääkiekkoliiton aluehallituksen jäsenenä.


Karsikkaan viimeinen työpäivä on viikon päästä. Sen jälkeen hän lentää viikoksi avovaimonsa kanssa Kreetalle. Muita suunnitelmia ei ole tai ainakaan Karsikas ei niitä julkisesti kerro. ”Marraskuun alussa vaihtuu palkanmaksaja Kevaksi. Sitä ennen jään lomille, niitä on pari kuukautta.”


Mutta mikä on ollut Karsikkaan hienoin hetki pitkällä uralla? Oikeastaan niitä on useita. ”Kun tulee sen ajan nuoria vastaan ja pysähtyy juttelemaan. Muistan kerrankin, kun Niemelän Miika tuli aikuismiehenä Keravalta ja minut nähdessään heitti tupakan äkkiä pois, vaikka yritin sanoa, ettei sun enää tartte.”


Ajat ovat muuttuneet, mutta niin ovat nuorten mieletkin. Viimeksi Karsikas heitti kolme nuorta miestä uudesta uimahallista kahdeksi viikoksi pois sotkemisen ja haistattelun takia. ”Jospa ne vielä oppivat. Toivottavasti tämä on vain alkukankeutta ja rajojen hakemista.”

Teksti ja kuvat:
Asta Uusivirta

 

 

 

   


Tokola   

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet