80-luvulla Ojutkangas kuvasi paljon maisemia. Kuva on vuodelta 1980 Taivalkoskelta eräänä elokuisena aamuna kello 5.

 

74-vuotias ammattivalokuvaaja Kalervo Ojutkangas ei aio ryhtyä jäähdyttelemään. Hän kuvaa yhä, nykyisin enemmän digitaalikameralla, ja suunnittelee ainakin kahta näyttelyä. Toinen niistä olisi Helsingissä ja toinen on jo sovittu lokakuuksi Oulaisten Väinölään.


Kun Ojutkangas sai ajolähdön Vihannin asemarakennuksesta, hän muutti Oulaisiin – aseman vieressä sijaitseviin puutaloihin viisi vuotta sitten. Episodi Vihannin asemarakennuksesta on surkuhupaisuudessaan kertomisen arvoinen. VR rakensi uuden raiteen lähelle asemarakennusta. Raiteen tieltä olisi pitänyt siirtää aseman kiviportaikko talon pohjoispäätyyn. Museovirasto ei tähän suostunut. Niinpä koko asemarakennus siirrettiin kahdeksan metriä sijoiltaan, mikä maksoi miljoonan. Jo aikaisemmin VR oli ilmoittanut Ojutkankaalle ottavansa rakennuksen kokonaan omaan käyttöönsä ja irtisanoi vuokrasopimuksen.

 

Valokuvataiteilija Kalervo Ojutkangas viihtyy hyvin Oulaisissa, jossa palvelut ovat lähellä. Päässä asemapäällikön lakki Vihannista.


”En minä ole oikein mistään kotoisin”, Ojutkangas naurahtaa, sillä totta on, että mies on asunut lukuisilla eri paikkakunnilla. Hän syntyi Kokkolassa ja kävi koulunsa Kuopiossa. Hän on asunut Kannuksessa, Oulussa ja Raahessa, mutta pisimmän jakson elämästään kuitenkin Vihannissa.


Vuonna 1965 Ojutkangas aloitti matematiikan ja fysiikan viisivuotiset opinnot Oulun yliopistossa, mutta valokuvaus vei nuoren miehen. ”Opintokirjaani tuli oikeastaan merkintöjä vain läpäistyistä tuberkuloositarkastuksista.” Onneksi niin, sillä valokuvaajalla on nyt arkistoissaan upeita, maaseudun murrosta kuvaavia valokuvia yli 50 vuoden takaa. 18-vuotiaana nuorukaisena Ojutkangas työskenteli sahoilla ja tukinuitossa, mutta kamera kulki mukana jo silloin. Kun toiset istuivat ruokatauoilla, Kalervo kaivoi kameransa esille ja antoi sen laulaa.

 

Kalervo saunassa tyttärensä kanssa vuonna 1972. Perhe asui tuolloin Oulun keskustassa.

 

Kuvaajaksi itseopiskellen


Valokuvausta Ojutkankaan piti opiskella itsenäisesti, koska 60-luvulla sitä ei opetettu Suomessa missään. ”Kouluttauduin hommaan, johon ei ollut koulutusta. Minulla ei ole kuvaukseen muodollista koulutusta. Vasta myöhemmin elämässäni olen osallistunut työpajoihin, jotka ovat olleet tunnettujen valokuvaajien pitämiä.”


Vuonna 1971 Ojutkangas pääsi Oulun Kemiralle päätoimiseksi valokuvaajaksi. ”Kuvasin firman lehteen, työntekijöitä ja johtajia erilaisissa tilaisuuksissa. Kuvasin myös hajonneita laitteita raportteja varten.”

 

Uittomies 51 vuoden takaa. Ojutkangas osallistui Kemijokisuun uittoon 1200 muun miehen kanssa. Tauoilla hän valokuvasi.


Ajan ilmapiiriä kuvaa hyvin se, että kun valokuvaaja törmäsi kadulla satunnaiseen puolituttuun ja puhe kääntyi siihen, mitä työtä tämä tekee, oli vastauksena usein ”niin, niin valokuvaat, mutta mitä työtä sinä teet?”


Kemiran pesti loppui, kun Ojutkangas siirtyi opettamaan ammattikouluun valokuvalaborantteja. Vuonna 1977 Ojutkankaasta tuli itsenäinen free lancer –valokuvaaja ja perhe, vaimo ja tytär muutti Raaheen. Perheeseen syntyi poika muutama vuosi myöhemmin. Tuli myös avioero, ja jälleen edessä oli muutto, nyt Pudasjärvelle.


80-luvun lopulla Ojutkangas julkaisi valokuvateoksensa Jälkiä maassa, joka sisältää yli 70 upeaa valokuvaa erilaisista teemoista. Yhteinen nimittäjä teokselle on kuitenkin Suomen luonto ja maaseutu sekä maaseudun murros ja autioituvat kylät. Tuolloin Ojutkangas keskittyi maisemakuvaukseen. 80-luvulla hänelle myönnettiin myös valtion pitkäaikainen taiteilija-apuraha.
Ojutkankaan valokuvia on ollut esillä lukuisissa eri näyttelyissä eri puolilla Suomea Helsingistä Kuusamoon sekä myös Puolassa ja Kiinassa.

 

Tilaustyö oulaistelaiselle tietokonealan firmalle viime vuodelta. Kuva on otettu erittäin laajakulmaisella optiikalla, jota Ojutkangas sovelsi lähikuvaukseen.


Teksti: Asta Uusivirta
Kuvat: Kalervo Ojutkangas

 

 

 

   


Tokola   

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet