Pienestä kirjoharmaalepän taimesta on kasvanut jo kohtalaisen kokoinen, kaunis puu. Tämä Oulaisten Kehäkadulta löytynyt yksilö on tiettävästi ainoa laatuaan koko Suomessa.

 

Metsäasiantuntija Jari Penttilä on kerännyt Törmäperällä sijaitsevalle puolen hehtaarin tontilleen erikoisia metsäpuiden mutaatioita koko Suomesta ja myös ulkomailta. Yksi erikoisuuksista on löytynyt Oulaisista, Kehäkadun varrelta. Todellinen helmi löytöjen joukossa oli sinnitellyt asfaltin reunalla, vain sadan metrin päässä Penttilän työpaikalta, Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kalan toimistolta.


Se oli pieni kirjavalehtisen harmaalepän taimi, mahdollisesti Suomen ainoa lajissaan. Penttilä onnistui pelastamaan sen ennen kuin pientareet niitettiin. Nyt tuo keskikesälläkin keltaisen ja vihreän eri sävyissä loistava koristeellinen puu värittää Penttilän takapihaa muiden puuharvinaisuuksien joukossa.


Takapihan erikoinen arboretum on kuin friikkisirkuksesta tai sadusta Kaunotar ja hirviö. ”Kulta-, purppura- ja surukuuset ovat kauniita puita. Hirviökategoriaan taas kuuluu epämuotoisia puita, muun muassa nykeröä kasvattavia sikermäkuusia sekä käärmekuusia”, Penttilä kertoo. Netistä löytyy kuvia ja lisätietoja hakusanoilla ”takapihan arboretum”.

 

Metsäasiantuntija Jari Penttilä varttaa erikoismuodot keväällä kasvihuoneeseen ja siirtää ne sitten kesäksi litran astioihin pihalle. Harrastus on haasteellista, sillä jopa puolet vartteista saattaa epäonnistua.


Penttilää kiinnostaa puuharvinaisuuksien säilyttäminen ja lisääminen. Hän varttaa keväisin kasvihuoneeseen noin pari sataa uutta puun alkua. Esimerkiksi käärmekuusen perimä siirretään tavalliseen kuuseen liittämällä käärmekuusen oksankärki latvaksi. Kun kilpailevia oksia sopivasti typistellään, kuusi alkaakin kasvattaa lähes oksatonta käärmekuusta. Harrastus on haasteellista, sillä vain noin puolet vartteista onnistuu.


”Varttaminen liittyy useimman mielestä hedelmäpuihin, mutta mitä tahansa muutakin puuta voi lisätä samalla menetelmällä. Taimeen ja siirteeseen tehdään yhteensopivat viillot, jotka liitetään yhteen kuorikohdat vastakkain ja sidotaan tiiviisti. Sitten odotetaan ja toivotaan parasta.”


”Täytyy myös muistaa, että oksien otto ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan edellyttää maanomistajan luvan”, Penttilä huomauttaa.
Penttilä saa varteoksia ostamalla tai vaihtamalla muiden harrastajien kanssa. Kun oksanpala katkaistaan talvella, puun ollessa lepotilassa ja suljetaan ilmatiiviiseen pussiin, se kestää huoneenlämmössäkin käyttökelpoisena kaksi viikkoa ja on postitettavissa myös ulkomaille. Penttilä onkin saanut vartteita eri puolilta Eurooppaa, Amerikasta ja Venäjältä. Sosiaalinen media on tähänkin harrastukseen hyvä yhteydenpitoväline.

 

Näiden käärmemäntyjen lisäyslähde on löytynyt Mäntyharjun Kolkkalasta. Käärmemänty kasvattaa vain latvaa ja hyvin vähän sivuoksia.

 

Täydentää työtä


Penttilän työ ja harrastus nivoutuvat sulavasti yhteen ja täydentävät toisiaan. Työskentely metsissä johtaa ajoittain uusiin löytöihin. ”Innostuin tästä seitsemän vuotta sitten törmätessäni työssä poikkeavan näköisiin puuyksilöihin. Rupesin tekemään kokeiluja koristeellisten puiden kopioimiseksi omalle takapihalleni.”


Ensimmäiset havupuuvartekokeilut epäonnistuivat, mutta sitten Penttilä löysi oppimestarikseen lappeenrantalaisen taimistoyrittäjä Pekka Rantasen. ”Voisi sanoa, että hänen antamilla avaimilla aukesivat portit maailmaan, josta ei ole paluuta.”


Harrastuksensa kohokohdaksi Penttilä mainitsee Savukoskelta, valtionmaalta löydetyn superharvinaisen luutamännyn, jonka lisääminen on myös onnistunut yhteistyössä metsähallituksen kanssa.


Pettymyksiä taas ovat tuottaneet erikoisista puista tehdyt vartteet, jotka kasvavatkin puutarhaan tuotuina tavallisiksi puiksi. ”Silloin tietää, että erikoisen ilmiasun ovat aiheuttaneet ympäristötekijät, ei perimä.” Hyvä esimerkki on mukurarunkomänty, jonka mukurat eivät ilmeisesti ole puun geneettinen ominaisuus, kuten esimerkiksi visakoivulla, vaan ehkä taudin tai hyönteisten aiheuttamia.

 

Purppurasurukuusi on kaunis punaisine vuosikasvustoineen. Punakerkkäinen surukuusen taimi ei ole löytynyt luonnosta, vaan on ihmisen tekemä risteytys. (Kuva: Jari Penttilä)

 

Luonnon ihmeet


Luonnosta löytyy kuitenkin lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka erikoispuita on voitu tuoda kaunistamaan pihapiirejä. Tavallisia, geneettisiä puumutaatioita löytyy lähes joka nurkalta, tällaisia ovat Terijoen salava ja pylväshaapa, joita ei vain osata ajatella yksittäisestä lähteestä lisätyiksi muodoiksi. Yksi tunnetuimmista on myös punakoivu, jota alun perin lisättiin yhdestä ainoasta, Ylikiimingistä löydetystä punaisesta yksilöstä. Samoin Mäntsälästä, luontaisesta surukuusiesiintymästä polveutuvat kapeat puut komeilevat nykyään lukemattomissa taajamissa ympäri Suomen.


”Luonto esittelee hämmästyttäviä ihmeitä, jos niille tarjotaan näyttämö. Usein erikoiset puut kasvavat luonnossa epäsuotuisissa olosuhteissa ja häviävät kasvukilpailussa tai metsätaloudessa. Ne pääsevät oikeuksiinsa vasta puistossa ja pihoilla”, Penttilä korostaa.


Hän kehottaakin metsänomistajia varjelemaan erikoispuita hakkuilta. Ympäriltä voidaan lisäksi raivata pois varjostavaa puustoa. Erikoispuut kannattaa Penttilän mukaan merkitä paikkatietojärjestelmään, jolloin ne varmimmin säilyvät eri toimenpiteissä ja muutkin kiinnostuneet pääsevät harvinaisuuksia ihailemaan ja ihmettelemään.

 

Asta Uusivirta

 

 

 

   


Tokola   

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet